 |
| Sanapilvi tehty Tagxedossa |
Pihla puhuu. Pihla puhuu paljon.
Siinä missä moni muu 2-vuotias hyppii, pomppii, kiipeilee ja touhuaa, istuu meidän tyttö, usein potalla, ja puhua pälpättää.
VauKirjan uutiskirjeessä törmäsin artikkeliin lasten puheenkehityksestä ja lapsen sanavaraston karttumisesta. Huikeat lukemat 2-vuotiaiden sanamäärästä kirvoitti meillä ruokapöytäkeskustelun Pihlan sanojen määrästä. Päätettiin laskea.
Aika pian seottiin laskuissa. Ei riittänyt enää sormet eikä varpaat. Otettiin avuksi word-tiedosto, joka automaattisesti laskee sanat meidän puolesta.
Selkeästi Pihla on siis valinnut orientaationsa kehityksessä. Ei ole kiire minnekään kun aina voi puhua hiljaa edetessään :)
Mitä enemmän Pihla oppii puhumaan, sitä hauskempaa tytön seurassa on. Juttua tulee toistaiseksi vielä vähän liian nopealla tahdilla, jolloin sanat ei aivan ehdi matkaan. Siispä saadaan arvailla mikä on puheen perimmäinen sanoma. On niin kivaa seurata sitä toisen iloa, kun saa selittää ja sepustaa ja muutkin ymmärtää. Nyt jo muutkin kuin äiti ja isä :) Vaikka eihän puhe mitään kaikkein selkeintä ole, kun k on milloin t, milloin p ja r puuttuu kokonaan... Koskahan ne osuu kohdalleen?!
On myös hauskaa huomata, miten lapsi oppii yllättävän vaikeita ja outojakin sanoja, kun ne vaan toistuu riittävästi arjessa ja muissa touhuissa. Enpä olisi nimittäin vuosi sitten ajatellut, että lapseni osaa sanoa peippo, hippiäinen tai sarvipöllö, mutta sen siitä saa kun viettää taatan kanssa aikaa lintukirjoja lukien :)
Ja tietty lapsi tietää, että äiti on kätilö ja hoitaa vauvoja. Ja että pyllyyn laitetaan rasvaa ennen vaippaa ja se helpottaa.
Lisää sanoja odotellessa!
Maija, kerro nyt mulle lapsettomalle että mikä susta on äitiydessä parasta :) Siitä tulis mielenkiintoinen postaus tämmösille lapsiaikuisille, jotka ei oikein tiedä mitä elämältään haluais.
VastaaPoistaIhana tuo pyllyyn rasvaa ja se helpottaa! :) Hm, johtukohan se ammatinvalinnasta, koska taidan puhua ihan samallalailla...
VastaaPoistaMoon tämmönen salalukija, en ikinä jaksa kommentoida...Mut ihana on sun blogi, harmi ku arjessa jaksa kauheasti törmäillä.
T. Mimosan ja Akselin äiti ;)
ompu; Meinaatko että äitiyden parhaat puolet on olleet piilossa täällä blogissa?! :D Vakavasti otettuna joo, miksipä en kirjoittaisi sellaista. Laitan heti alulle. Koska kyllä niitä parhaita puolia piisaa. Eihän tätä muuten jaksaisi. No, nyt meni taas siihen valitusvirsi-linjalle... ;)
VastaaPoistaäiti :); Eittämättä ammatin "varjopuolia". Yllättävän hyvin on lääkeasiat, anatomia ja muu hallussa meidän Pihlallakin jo. Saas nähdä koska tyttö alkaa antaan valistusta tarhassa ;)
Mä vähän muistelinkin, että sä täällä pyörit, hyvä niin! :) Ehkä joskus lähitulevaisuudessa voidaan nähdä ihan livenäkin? :D
En meinaa, että ois piilossa ollut :D Se vaan, että varmaan niitä hyviä puolia on kuitenkin aika paljon niin ois kiintoisaa tietää mitkä susta nousee ylitse muiden? Tai itseasiassa vielä mielenkiintoisempi ois sellanen pros and cons -tyyppinen postaus koska mua toisaalta myös ärsyttää sellaset ihmiset jotka hehkuttaa vaan sitä äitiyden auvoa ja jättää raportoimatta lapsen oksennustaudit, uhmaiät, yökukkumiset yms. pikku miinuspuolet... :D
VastaaPoista