Pysähdys

Suunnitelmista poiketen pääsiäinen tuli vietettyä sittenkin melko hartaissa tunnelmissa. Keskiraskauden hehkussani sain muistutuksen siitä, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Joutui "hyvä äiti"- tittelin tavoittelu koville, kun lapsen parasta ajatellen tehty innokas lumipenkassa kiipeily päätyi päistikkaa pärställe kovalle asfaltille.

Seurannassa vietettyjen tuntien aikana kasvoi ahdistus siitä, miten kallis hinta voisi tulla muutamalle pajunkissalle, joita lumipenkassa kiipeilin hakemassa.

Onneksi huolet osoittautuivat turhiksi, suurempia vaurioita ei tullut. Muistona vain komeat mustelmat ja ruvet. Pienikin on toipunut, kun äidin stressihormonit laskevat ja siellä se potkii aivan erityisellä innolla. Tämä viikko levätään ja nautitaan vieläkin suuremmalla innolla siitä hehkusta. Toivottavasti kontrollinkin jälkeen saa jatkaa samalla hehkulla.

Haverin jälkeen mies kysyi varovaisesti sairaalassa: heitänkö ne pajunkissat roskiin ennen kuin tulet kotiin?

Ja vielä mitä! Nehän koristeltiin niin hienoiksi ettei moisia ole nähty!