Dramaattinen nainen tuo Pihla, tai sitten asiaa tai hätä on vain kolmena ajankohtana päivässä. Mutta onhan tuo ollut tilanne vielä jokin aika sitten, vasta pari kuukautta on menty näillä kolmella imetyksellä. Paljon on kulunut aikaa toinen tississä kiinni ja toinen "sivullisena". Paljon on maitoa virrannut. Tilastojakin on tullut paranneltua omalla panoksella.
Olisiko nyt kuitenkin aika lopettaa? En osaa päättää. Pihla lopetti omapäisesti/-toimisesti hieman yli vuoden iässä ja silloin ei tätä pohdintaa tarvinnut käydä, se tapahtui luonnollisesti ja helposti. Tällä kertaa olin ajatellut pidempää imetystä, mutta nyt se mietityttää. Näitä harvoja imetyksiä en koe mitenkään rasittaviksi tai aikaavieviksi, enemmänkin se on hyvää rauhoittumista meille molemmille. Mutta, mutta...
Eniten mietityttää Peetun syöminen ja juominen muuten. Pojan kasvu kun oli hieman taittunut, väistämättä sitä stressaa saako se tarpeaksi ruokaa. Ja vaikuttaako imetys ruoan määrän. Mitään muuta Peetu ei suostu juomaan, kuin rintamaitoa ja vettä. Lehmänmaito pitäisi saada mukaan. Vai lisääntyisikö ruokamäärät, jos imetys loppuisi.
Paljon jossittelua, muttia ja mietintää.
Paljon jossittelua, muttia ja mietintää.
Pikakelaus nykyhetkeen: imetys loppui. Peetu ei sitä tehnyt, vaan minä. Minä, joka kyllästyin yöllä tunti tolkulla huutavaan, ruokaa hylkivään ja paidan kaula-aukkoa repivään lapseen. Minä, joka toivon, että imetyksen loppuminen toisi jotain muutosta. Olen kyllä jo ehtinyt tämän päätöksenkin osalta jossitella ja stressata, katua ja innostuakin vähän. Saa nähdä. Muttia, jossittelua ja mietintää vielä piisaa.
