Ai sä olet vieläkin kotona? Taidat sitten viihtyä? Kysymykset joihin oon saanu parin viimeisen kuukauden aikana vastata lukemattomia kertoja. Joo olen. Ja olen vuoden vielä. Ja viihdyn oikein hyvin, en voisi kuvitella tekeväni toisin.
Tuntuu, että nyt, kun kotiäitiyteni siirtyi kolmannelle vuodelle, on se jotenkin epätavallista. Harvinaista ehkä joo, mutta ei liene perin kummallista. Silti noihin ja moniin muihin kysymyksiin joudun vastaamaan selvästi enemmän nyt, kuin mitä esimerkiksi viime keväänä.
Missä Pihla on hoidossa? Se, että kotihoidossa on 5,5-vuotias esikoinenkin on ehkä vielä ihmeellisempää monelle. Pihlan viikkoon mahtuu 2 kerhoaamupäivää, muuten tyttö on "ihan vaan kotihoidossa". Omien sanojensa mukaan näin on parasta, koska ei päiväkotiin jaksaisi kuulemma joka päivä mennä. Shokkihoitoa onkin luvassa ensi syksynä, kun leppoisa kotihoito vaihtuu eskariin ja viiteen päivään viikossa...
Mitenkäs töihin paluu sitten? Sullako ei oo paikkaa mihin palata? Yllättävän moni ajattelee, että oon kotona siksi, ettei ole työtä mihin palata. Alani pätkätyöläisyys ei ole toki kenellekään salaisuus ja lopputili piti ottaa siitäkin määräaikaisuudesta, josta aikanaan äitiyslomalle jäin. Mutta viimein pätkät kasvoivat yhteen ja mua odottaa ihan oikea työ. Ihkaoikea vakipaikka. Eläketoimi. Että joo, on töitä mihin palata.
Aiotko tehdä tästä uran? Kolmas lapsi perään? Se kuuluisa kolmas lapsi. Moni on veikannut, että kyllä meille vielä yksi lapsi tulee. Ja sitten jatkan tätä kotiäiteilyä vielä toiset kolme vuotta. Mutta ei sentään. Joku roti. Vaikka en olekaan uraohjus ja työelämä saa odottaa, saa tämä kotiäitiyskin pian jäädä. Rajansa kaikella.
Teillä on varmaan sikana rahaa? Kuinka voit elää miehesi rahoilla? Onko sulla omaa rahaa ollenkaan? Rahahan se on mikä monella ratkaisee. On meidänkin sitä pitänyt miettiä. Me tullaan kuitenkin toimeen yhden täysipäiväisen palkalla ja toisen satunnaisilla keikkarahoilla. Joten mahdollisuus kotihoitoon on. Elämää voi sit rukata sen mukaan tarvittaessa. Ja mitä "toisen rahoihin" tulee, ei meillä koskaa ole ollut sellaista ajatusta. Köyhistä opiskelijoista kun on lähdetty pariskuntana liikkeelle, niin taloutta on kasvatettu rinta rinnan. Yhteinen yrityshän tämä perhe on. Ja on mulla omaa rahaakin. Ainakin rahaa jota käyttää.
Miksi sä olet kotona vielä? Etkö halua lapsia päiväkotiin? Onko sulla joku ideologia tässä taustalla? Tuomitsetko sit muut, jotka ei hoida kotona?
Syitä kotiäitiyteen tuntuu jotkut ihmiset oikein hakevan. Että pitäisi olla joku kantava aate, jota noudattaa. Itsehän olen niin suuri sekoitus eri aatteita kestovaippailevana, valmisruokia syöttävänä, perhepedissä nukkuvana telkkarimutsina, että mitään aatetta ei tämän taustalle löydy. Ja mulle on aivan sama, missä muut lapsensa hoitaa. Me teemme näin, koska tämä sopii meille. Olen kotona, koska haluan. Ja pidän siitä, ainakin suurimman osan ajasta.
