Napapiirin tuolla puolen

Osa kesälomasta vietettiin Lapissa, Muoniossa. Isäni on sieltä kotoisin ja pitihän sitä tietenkin viedä perhe näytille. Valitettavasti en itsekään kovin usein siellä käy, välimatka on vähän turhan pitkä.
Isäni toimi osan aikaa oppaanamme, vieden meidät Pallas-tunturille ja Kilpisjärven kautta Norjan puolelle.
Mulle nämä seudut on todella tuttuja, jo ihan pikkutytöstä asti ollaan tuolla pyöritty, mutta Mikolle (ja tietenkin Pihlalle) paikat oli ihan uusia. Pääsipä Pihla ensimmäistä kertaa ulkomaillekin! Ensimmäinen reissu kesti tosin vain noin 15 minuuttia, kun poikettiin Pellosta Ruotsin puolella ICAn Pellohallenissa ostoksilla :) (Löysin muuten sieltä ihania Victorian ja Danielin hääservettejä :D ). Lopulta typy pääsi yhteensä 3 kertaa ulkomaille, 2 kertaa Ruotsiin ja kerran Norjaan. Ei pöllömmin tytöltä, joka oli tuolloin alle 5 kuukautta :)

"Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja korvaamaton..." Niinhän tuo on. On outoa, miten maisemat muuttuu hyvinkin radikaalisti, kun lähdetään Oulusta pohjoiseen. Hiljalleen puut lyhentyvät ja maisemaan alkaa ilmestyä tunturien lakeja. Kaunista siellä on, niin erilaista kun täällä etelässä, että kelpaahan sitä ihastella. Käväistiin tosiaan Pallas-tunturilla ja tehtiin pieni vauvaperheystävällinen luontopolkukävely :) Siellä päästiin myös ihmettelemään oikein porotokkaa. Siellä ne hölmöt oleili Pallaksen juurella ja hotellin parkkipaikalla. Muutenkin alun pettymyksen jälkeen, kun poroja ei menomatkalla näkynyt juuri ollenkaan, päästiin aika hyviin lukemiin porobongauksessa. Ne on musta hienoja eläimiä, niin lunkkeja ja ylväitä.

Kilpisjärvelläkin siis käytiin ja siellä oli kyllä paikat muuttuneet huomattavasti sitten viimeisimmän käyntini. Siitä taisikin kyllä vierähtää 12 vuotta :D Paikka kuhisi turisteja ja kummallisia rakennelmia oli tehty. Mutta Saana oli kaunis. Käväistiin pieni lenkki sen juurella, mutta sitten loppui voimat portaissa, kun mulla oli Pihla punnuksena :) Noin 800 porrasta olisi ollut huipulle. Joskus sitten...

Yksi päiväretkistämme vei meidät tosiaan Norjaan. Skibotn on kylä/kaupunki/kunta Jäämeren rannalla, Kilpisjärveltä oli matkaa noin 50 km. Matka Norjaan on mahtava, oikeasti näyttää niinkuin raja olisi tarkoituksella vedetty hienoihin maisemiin :) Heti kun menee Norjan puolelle muuttuu tunturit jylhemmiksi ja laaksot syvemmiksi ja leveämmiksi. Mielettömän upeat näköalat, Mikko oli ihan toheissaan, koska ei ollut aiemmin sellaisia maisemia nähnyt. Ja innoissani olin minäkin :)
Käväistiin pikaisesti tietty Jäämeren rannalla ihmettelemässä. Pirun kylmä tuuli siellä puhalsi. Leivän heittoon olosuhteet oli mitä parhaimmat, ranta oli täynnä ihanan litteitä kiviä. Harmi vaan, että mä en osaa heittää leipiä :) Mikko sen sijaan on siinä tosi hyvä!

Ja yksi reissu kohdistui vielä Leville. Pitihän sitä käydä ihmettelemässä tuota Suomen Las Vegasia :) Ja se paikka, jos mikä, oli muuttunut sitten viime näkemän!! Siitä taitaa olla se sama 12 vuotta, kun Levillä viimeksi kävin ja silloin siellä oli tasan pari kauppaa, hotelli ja rinteet. Nythän siellä on vaikka mitä! Ihmeellistä, että yhtäkkiä siellä korven keskellä on sellainen paikka. Näin kesällä siellä oli tosi hiljaista tietty, mutta voin vaan kuvitella millainen hulina siellä on talvella. Henkilökohtaisesti en kyllä moisesta välitä. Vähän niinku mikä tahansa resort-kohde ulkomailla, ei hajuakaan ulkopuolisesta maailmasta. Mutta kiva niille, jotka tykkää, eipä tartte nähdä vaivaa minkään eteen :)

Mutta yksi hieno juttu siellä oli, nimittäin Gondoli-hissi, jolla pääsi huipulle! Sillä oli kiva hurrutella ylös ja ihmetellä maisemia.

Kaiken kaikkiaan kesälomareissu oli erittäin onnistunut. Saatiin kaivattu irtiotto arjesta ja tavallisista ympyröistä.

3179 kilometriä ajettiin pitkin Suomen teitä ja niihin kilometreihin mahtuu paljon. Pihlakin reissasi oikein hyvin, joskin nyt autonistuin ei ole enää suosikkipaikka :)