Ensimmäistä kertaa Pihlan pienen elämän aikana olin viikonloppuna poissa kotoa ja Pihlan luota kauemmin kuin muutaman tunnin. Yli vuorokauden!
Lapsihan pärjäsi mitä parhaiten ja isän kanssa oli enemmän kuin hyvä olla, mutta äidille se teki yllättävän tiukkaa.
Koska reissun syy oli kyllä mitä mainioin, laatuaikaa siskon (ja Antti Tuiskun) kanssa, oli lähteminen helppoa ja perusteltua, mutta kyllä siinä kyynel vierähti kun kotioven suljin. Pihlakin varmasti aisti äidin jännityksen, kun ikäänkuin asiaan kuuluvasti tirautti kyyneleen sekin. Myöhemmin kotiin soittaessani kuulin taustalla vain iloista mölinää :)
Toisaalta ihan vain omaksi iloksi kotoa lähteminen ja lapsen jättäminen on ehkä vähän vaikeampaa, kun esimerkiksi töihin menemisen takia. Mikähän siinäkin on, ihan niinkun äidillä ei olisi oikeus (ja jopa velvollisuus) käydä joskus kodin ulkopuolella ihan yksin?!
 |
| Onneksi aina voi soittaa :) |
Tämä on taas näitä uusia tunteita, joita vanhemmuuden myötä on tullut. Kyllähän sitä ikävää on ennenkin tullut koettua, mutta on se erilaista kaivata Mikkoa kuin Pihlaa :)
Se ikävän tunne on jännä yllättävän konkreettinen ja riipivä. Niinhän se taitaa olla, että henkinen napanuora on sitä oikeaa miljoona kertaa vahvempi. Eikä äiti varmaan koskaan lakkaa lapsiaan ikävöimästä, ainakin oma äiti näin on sanonut.
Kaikessa tässä lähtemisessä oli kuitenkin yksi äärimmäisen hyvä puoli: kotiin palaaminen. Oon aina ollut sitä mieltä, että yksi reissaamisen hyvä puoli on kotiin paluu ja nykyään se on vielä himpun verran hienompaa. Mikäs sen ihanampi vastaanotto kun iloisesti kiljahteleva pörrötukka :)
Ja osaapa taas arvostaa sitä kotona olemista ja tavallista elämää, kun käy välillä haistelemassa muita tuulia.
Mitenkäs teillä muilla, onko ikävä?
Arvaa vaan.. Tunnen oloni kovin nössöksi kun pienetkin erossaolot aiheuttaa kauheita tunnemyräköitä. Varsinkin raskausaikana itkeskelin monesti kun Leea oli joka toinen vkl isiviikonloppua viettämässä.
VastaaPoistaTekee se silti hyvääkin, erossaolo, kummasti omat ajatukset ja pää tuulettuu vähän kauempana ja arkirutiinit tuntuu mukavammilta kun niistä pääsee irti.
Tässä alun symbioosivaiheessa erossaolo tekee kyllä ihan fyysisesti tiukkaa, mua valehtelematta sattu kun oli niin ikävä kotiin ja vauvan luo taannoisella imetysliiviostosreissulla. Love hurts tai jotain :).
Rairuoho itää päivässä (maksimi kaksi päivää), eli saat viikonlopuksi oikein kivan ruohon kyllä :). Suosittelen käyttämään hyvin kosteaa kasvualustaa ja peittämään astian (tai kananmunankuoret, missä sitten kasvatatkin) tuorekelmulla, missä on pieniä reikiä. Oma idätyspäiväni oli niin harmaa, että pidin munakennoa lukulampun alla lämpimässä koko päivän, ja nehän itivät! :)
VastaaPoista