Retki lapsettomaan elämään

Kävin kokeilemassa reilun vuorokauden verran miltä tuntuu olla lapseton. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että aika kivaa oli.
Matkasin hyvän ystäväni luokse Jyväskylään ihan yksin. Yksin.
Oli ihanaa nähdä ystävää pitkästä aikaa, yksin. Samainen ystävä on Pihlan kummitäti, joten paljonkin on nähty ja hän on käynyt meillä, mutta edellisestä vierailustani Jyväskylässä, yksin, oli vierähtänyt luvattoman pitkä aika.

Lähtötunnelmissa se kuuluisa äidin syyllisyydentunne yritti saada valtoihinsa, "kuinka voin jättää lapseni ja mennä itse humputtelemaan". Mutta onneksi lapsella on isä, jonka kanssa elämä sujuu aivan yhtä hyvin.
Junassa pääsin heti kiinni lapsettomuudesta, kun katselin lapsien kanssa matkustavia ihmisiä. Villi tunne, että kukaan siellä ei tiennyt, että mullakin on lapsi :) Vapauttavaa omalla tavallaan. Toisaalta olisi tehnyt mieli sanoa se ääneen...

Mikään ei ole parempi pako omasta elämästä, kuin vierailu sinkkukaverin luokse. Löysin itseni ihailemasta sohvapöytää, jolla oli kynsilakkapulloja, kynsiviila, juomalasi ja siistejä lehtiä täysin koskemattomina ja rauhassa. Ei tarvinnut vahtia pieniä vikkeliä sormia. Eikä tarvinnut vahtia. Piste.

Parasta kuitenkin oli se ihana joutilaisuuden tunne. Tarkoituksella emme haalineet sen kummempia ohjelmia vaan keskityimme olemisen sietämättömään keveyteen. Ihailtavan nopeasti pääsin irti normaalista "mä äkkiä teen tän"-mentaliteetista ja keskityin leppoisaan toimintaan. Erityisen paljon nautin siitä, että "jouduin" miettimään mitä seuravaaksi tekisi. Ihana tunne.

Mutta kaikki loppuu aikanaan. Lapsettomuuskin. Sunnuntaiaamuna herätessä oli jo kova ikävä. Ja kotiinpalu oli parhautta. Kyllä nyt taas on kiva olla kotona. Kaksin ja kolmisin. Kyllä näin on kuitenkin paras olla.

(Kotona oli opittu tällä välin kävelemään taaperokärryn kanssa tuhatta ja sataa. Klassista, että juuri silloin kun on poissa :)  Ja Angrybirdsiäkin pelasivat, kuten monta kertaa aiemminkin, josta muutaman päivän takaiset kuvat todisteena ja kuvituksena.)


Onko muut ottaneet pientä "pakomatkaa" arjesta? Miltä tuntui? Kaipaako muut edes sellaista?

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

I took a little time of from everyday mommy life with a weekend trip to visit a friend of mine. There's almost nothing like a weekend with a single friend; no child proofs in the apartment, lazy moments of doing nothing and keeping an eye on anyone.
Only thing better is coming back home to my little one and darling hubby. That's where I belong.