Hei mää oon niin somelainen

Koska pitkäjänteinen ja pitkänpuoleisten blogitekstien kirjoittaminen on selvästi mulle haasteellista tällä hetkellä, on syytä turvautua nopean toiminnan joukkoihin. Missä vaan, milloin vaan mentaliteetti tuntuu istuvan parhaiten tämän hetkiseen elämään ja tarvikkeet kulkee takataskussa helposti mukana.

Siispä twitter-tilini on puhallettu uuteen henkeen, yritän tallettaa sinne pieniä ajatuksia näistä kutkuttavista hetkistä ajalta "ennen kun kaikki muuttui".

Twitterin lisäksi valtasin Instagramin, tai toin sen enemmänkin julkiseksi, salaa olen sitä jo harjoitellut.

Sieltä voit seurata kuvin missä tämä kööri menee pitkin kesää. Siis todennäköisesti eniten kuvia omalta takapihalta...

Hyppää siis matkaan näissäkin instansseissa.

Vaikka kyllä täälläkin näkyy ja kuuluu, sillä pihahommat on tehty ja pienen pieniä värikkäitä tuloksia on nähtävissä!

Sivuprojekti

Kaikessa ihanuudessaan on tämä toinen raskaus kyllä ihan erilainen prosessi kuin ensimmäinen ja pienemmän sisaruksen paikka on osoitettu jo nyt: "siinä sivussa se menee". 

Aika lentää siivillä ja maha kasvaa huomaamatta.

Tänään, kun viikkoja on 33 ja risat, otettiin ensimmäiset kuvat mahasta. Tätä tahtia ovat ehkä viimeisetkin.

Mahan kanssa samaa tahtia paisuu tekemättömien asioiden lista. Mieskin on nyt lomalla ja ah tätä rentoutta ja joutilaisuutta. Päällimmäisenä mielessä on haaveet Puuhamaan reissusta ja sadattelut riistohintaisesta Särkänniemestä Koiramäkineen. Ei suinkaan olematon hoitopöytä, vauvansänky, vaipat ja muu tilpehööri. Jos tällä kertaa testaisi sen teesin, että vauva ei tarvitse mitään muuta kuin maitoa ollakseen tyytyväinen?!

Onneksi mahassa myllertää harvinaisen vilkas tapaus, joka hikkailee tasatunnein ja järjestää joka ilta Pihlan nukkumaanmenon jälkeen sen sortin potkusessiot, että ihan täysin ei pysty tyyppiä unohtamaan.

Hirvittää ajatella miten nopeasti tähän pisteeseen on tultu, ei aikaakaan kun löydän itseni synnäriltä ihmettelemästä mahan päällä hikkaaavaa tyyppiä.

Mitä en kyllä malttaisi oikein enää odottaa...