Seitsemän

Seitsemänkuisen suu on elämämme keskipiste tällä hetkellä.

Suusta kuuluu yhä enemmän ihania jokelteluja ja ilon kiljahduksia.

Suuhun yritetään laittaa yhtä jos toista, niin meidän vanhempien puolesta, kuin Peetun omin sormin. Ruokaa pääasiassa. Mahaan astikin on jotain todistettavasti mennyt, vaikka yhä parasta on maito.

Suu siis nappaa edelleen yöllä varsin innokkaasti ja uni maittaa äidin kainalossa. Äidin suu on sivuosassa, kuten viime yönä, kun sitä vasten parkkeerattiin pylly.

Suu menee suloiseen sammakkohymyyn, poikasen uusin taidonnäyte. Säestyksenä tuhina.