Kahdeksan

Tähän päivittelyä ja kauhistelua siitä, miten nopeasti aika menee.

Vauvavuosi rullaa lujaa vauhtia eteenpäin ja sen päättyminen on huomattavasti lähempänä kuin alku. Tähän lisää päivittelyä siitä, miten nopeasti aika menee.  Ei kyllä tunnu siltä yhtään. Peetu on mun vauva, mun pieni suloinen vauva. Kuka sen meni näin isoksi jo kasvattamaan?

Kuinka siitä pienestä makaavasta mytystä tuli pystyssä tönöttävä tyyppi? Tämä yllättävä asennonmuutos on niin kovin selkeä osoitus siitä, että meillä ei ole enää pientä vauvaa. Ja päivittely voi jatkua.

Yhtäkkiä poikanen ei olekaan enää siinä mihin jätit, kun hetkeksi selän kääntää. Liikumistyyli on vapaa ja vaihteleva, joko kovaan ääneen äheltäen eteenpäin ryömien, tai istumassa pyllyllä pyörien tai mahallaan navan ympäri pyörien.

Liikkumista enemmän kiinnostaa kyllä ääni. Peetulla käy suu niin kovaa tahtia ja kovalla äänellä, että siskokin meinaa jäädä välillä kakkoseksi. Tässä onkin ehkä Peetun suurin into kopioida siskoa, selkeästi enemmän kiinnostaa päästä vastaamaan Pihlan puheisiin, kuin päästä kulkemaan perässä. Tuntuu, että paljosta ei ole kiinni ensimmäisen sanan tuleminen, sitä odotetaan ja jännätään. Tähän sitä päivittelyä todella paljon.

Mutta tulee suusta muutakin, kuin jokeltua, nimittäin hammas! Viimeinkin, sitä ehdittiin jo odotellakin. Pieni suloinen helmi puhkesi aivan vasta ja nyt Peetu väläyttelee hurmaavia yhden hampaan hymyjä.

Taitojen ja hampaiden lisäksi on Peetulle kehittynyt yhä enemmän oma persoonallisuus. Tämä pieni pellavapää on niin tavattoman hurmaava, huoleton ja hassu, että äidin sydän pakahtuu. Tällainen ennakkoluuloton ja avoin, toistaiseksi vierastamaton lapsi on meille jotain ihan uutta ja sitä jaksaa ihmetellä joka päivä. Miten erilaisia kaksi lasta voikaan olla.

Varmaankin näiden kaikkien uusien taitojen myötä on pojalta hävinnytkin yksi, nimittäin päiväunien nukkumisen taito. Ei nuku ei. Puoli tuntia maksimissaan, kaksi kertaa päivässä. Se vähän haittaa äitiä, mutta ei yhtään Peetua itseään. Josko tämä olisi kuitenkin vain sellainen kuuluisa vaihe.

Peetun tutkimusmatka ympäröivään maailmaan on päässyt nyt todenteolla käyntiin ja sitä, jos mitä, on hauska seurata. Kun nyt vielä tutkisi päivällä niitä unimaitakin vähän edes.
Uusia seikkailuja, unia ja taitoja odotellessa. Ja loppuun vähän vielä päivittelyä.