Pääsiäinen ei alkanut hyvin. Pitkäperjantai oli juuri sitä, pitkä, kivinen ja niin jumalattoman raskas. Kiukkuinen äiti, kiukkuinen perhe. Puhdas koti sentään, kiukuspäissäni kun tuppaan olemaan kaikkein tehokkain ja siisteysinnokkain.
Onneksi koitti lauantai ja pako arjesta. Ja miten hyvää se tekikään. Kolme päivää ilman perusarkea. Kolme päivää muiden laittamia ruokia. Kolme päivää uusia kokemuksia. Kolme päivää vähän vähemmällä kiukulla. Tekee ihmeitä, kun ei ole kotona ja saa olla ulkona isolla pihalla, yksi toisessa laidassa remuamassa ja toinen toisella neulomassa. Ja puiden hakkaus se vasta hyvää terapiaa onkin.
Rakastuin metsään. Päätin, että mennään toistekin metsävaellukselle. Kunnes Pihla alkoi kiljua ja valittaa jaksamattomuutta. Mutta sitäkin pääsi pakoon, kun käveli vähän muita nopeammin ja saatoin leikkiä olevani metsässä kaksi kantoreppuvauvani kanssa. Ehkä mennään toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.