Päivä elämästä

Koska vuosien päästä muistelen, kaihoisastikin ehkä, näitä hetkiä, tätä hidasta, mutta hektistä elämää, tätä tavallista kotiäidin arkea, päätin tallettaa yhden ihan tavallisen päivän kuvin ja sanoin.

Tänä nimenomaisena päivänä iloinen kujertelu ja jokeltelu alkoi luvattoman aikaisin. 5.53 näytti kello. Puoli tuntia sain pitkitettyä, mutta sitten luonto puuttui peliin falskaavin vaipoin ja pissareissuineen. Kunpa itsekin olisin heti aamusta yhtä iloinen ja virkeä kuin Peetu...

Poikkeuksellisesti Pihlakin heräsi aikaisin, viime aikoina tyttö on vedellyt tyytyväisenä unia kasiin, jopa puoli ysiin. Mieskin oli vielä hetken aamulla kotona, niin aikaisessa me kaikki oltiin. Aamupalaa touhutessani Pihla katsoo telkkaria ja Peetu seuraa herkeämättä siskon touhuja. Tänä aamuna vuorossa oli kerrossängyn rakentaminen laivaan.

Aamupalan lapan silmät vielä ristissä lasten eteen. Superäitipisteitä ei niinkään jaeta; Pihlan aamupala on muroja/jogurttia ja leipää, Peetu sentään saa puuroa koneistoonsa. Ruokitun jälkikasvun voi taas istuttaa omiin touhuihinsa, toinen telkkarin ja toinen lelujen ääreen. Koittaa ensimmäinen päivän oma hetki. Minä, aamupala ja Hesarin iPad-versio. Että voin ainakin sanoa "nähneeni jotakin ajankohtaisasioita jossain", lukemiseen ei ehkä kuitenkaan aika ja energia tässä kohtaa riitä.

Aamuapalan jälkeisen toiminnan nopeuden määrää viikonpäivä, sillä kerhopäivinä ti ja to ollaan jo täydessä vauhdissa matkalla kerhoon ennen ysiä. Toisina päivinä, kuten tänä nimenomaisena, kun ei ole kiire minnekään voi hyvin vitkutella vähän pidempään ja pistää porukka kasaan vähän hitaammin. Ehtii myös vaihtaa Peetulle vaatteet toiseen kertaan, kiitos ilmakylpyjen ja pissakaarien.

Yhdeksän ja kymmenen välillä pienempi alkaa unille ja isompi saa vähän enemmän huomiota. Aamusta äitikin on energisimmillään ja innostuneimmillaan, joten silloin saattaa saada tehdä vaikka hamahelmiä. Ulos lähdetään joka päivä, satoi tai paistoi, ettei seinät kaadu päälle.

Lounas toistaa aamupalan tuttua kaavaa, lapsille ruoka ensin, sitten ihana päivän toinen oma hetki. Minä, lounas ja askartelulehti pädissä. Lounaankin jälkeen hyvä ystävämme on telkkari, jota Pihla varsin intensiivisesti katsookin. Peetu ei kumma kyllä sitä jaksa liiemmin katsoa, lähinnä kiinnostaa sieltä kuuluva musiikki. Sen sijaan poika leikkii leluilla ja sallii mulle mahdollisuuden keskittyä päiväni inhokki-suosikkikohtaan: siivous ja järjestely. Tiskikone pyörimään, usein pyykkikonekin. Puhtaat pyykit pois ja pöydät puhtaiksi. Hiekkalastin taltutus eteisessä. Usein valitan mielessäni tätä tehdessäni, mutta kuitenkin nautin siitä jäljestä ja siisteydestä. Viha-rakkaussuhde.

Sitten kelpaa hetki maata  leikkiä lattiallakin, kun on nättiä.

Ja kas, päiväuniaika! Päivän oma hetki numero kolme. Peetu nukahtaa edelleen rinnalle ja Pihla on tämän ajan omassa huoneessa lepäämässä/rauhoittumassa/leikkimässä/laulamassa/soittamassa nokkahuilua. Ja mä saan uppoutua puhelimella Pinterestin/blogien/Candy Crushin maailmaan. Iltapäivään ajoittuu Peetun pidemmät unet, jolloin ehditään tehdä paljonkin. Aika usein askarrellaan, sillain rinnakkain, kumpikin omia juttuja. Tai leikitään koulua, mä olen opettaja joka vaan istuu sängyllä ja antaa Pihlalle tehtäviä.  Leikki mun makuuni.

Ruoanlaitosta alkaakin illan varsin ripeätahtinen suorittaminen, vähän epäreilua, että koko perheen yhdessäoloaika on varsin lyhyt ja touhua iltoihin mahtuu saman verran kun kokonaiseen päivään kolmistaan. Ruoka, Pikku Kakkonen, koiran lenkitys, kauppareissu, leikit ja laulut, suihku/kylpy, iltapala ja nukkumaan. Kaikki 2,5 tunnissa.

Viimeistään varttia vaille kasi kaksi parivaljakko sulkeutuu omiin huoneisiin, minä ja Peetu meidän makkariin, Pihla ja isä Pihlan huoneeseen. Pienempi nukahtaa nopeasti, isommalle luetaan 15-20 minuuttia, jonka jälkeen nukahtaa yksikseen puoli ysiin mennessä.

Päivästä palkinnoksi neljäs oma hetki. Oi sitä hiljaisuutta ja joutenoloa. Olen jopa ehtinyt tylsistyä iltaisin viimeaikoina, kun ei muka ole tekemistä. Se on aika saavutus. Ja myöskin varsin tervetullut tunne päivän touhujen jälkeen.

Tämä päivä oli hyvä. Vähemmän hyvinä joukkoon mahtuu itkua ja hammastenkiristystä, hiusten halkomista ja hermostumisia. Hyvä tai huono päivä, tulee se päätökseen usein vasta seuraavan puolella, kun kömmin nukkumaan ilman Peetua, jiihaa! Toki vain herätäkseni pian ottamaan sen viereen...