Yhdeksänkuinen huimapää on aloittanut liikekannallepanon. Joukkoja haalitaan kokoon ja pataljoonan johtaja viipottaa menemään. Kontaten vielä onneksi. Mutta vauhti on kova.
Edellisen kesän lopussa poikanen tuli maailmaan, nyt uuden kesän kynnyksellä ajankulumista ei voi olla huomaamatta. 1-vuotissynttärit pyörivät jo äidin mielessä, Peetulla sen sijaan mielessä on paljon mielenkiintoisempia asioita.
Kuten esimerkiksi pistorasiat. Nuo mahtavat keksinnöt. Niiden luokse on niin kivaa pyrähtää salamanlailla ja sörkkiä sormilla sekä repiä johtoja. Kaikkein hauskinta on tietenkin toistaa tämä kaikki heti perään, kun on siirretty pois sieltä.
Konttaaminen ylipäätään on niin hienoa. Pari lämmittelykierrosta pyllyllä ja sitten liikkelle. Lujaa ja päämäärätietoisesti.
Tai talk-murut. Ne, jos mitkä on mahtavia. Siskokin tuumaa, että kai se Peetu kasvaa pelkillä talk-muruilla. Toivottavasti.
Laatikot ja niiden aukominen on myös hauskaa puuhaa. Ja kaiken sen täysin leluiksi sopimattoman tavaran haaliminen. Vai miten on, voisiko 9-kuinen leikkiä cocktailtikuilla? Muffinssipaperi nyt ainakin on ihan must lelu.
Ja entäs ovet sitten? Miten hauskaa niitä onkaan heilutella ja läiskytellä. Kun nyt ei vaan jäisi sormet väliin...
Pitäisi kai aloittaa oma liikekannallepano ja joukkojen varustaminen, eli pistorasiat, tuikkukipot, ruukkukasvit, Pihlan lelut, lehdet ja no, kaikki pieni, piiloon. Ja laatikot säppiin, ovet säppiin. Ja vahtiva silmä tarkkana. Myös oma havainnointikyky tehostuu, kun kaikkialla ja erityisesti uusissa paikoissa pitää heti nähdä ne Peetun mielestä kivat asiat. Ja piilottaa ne.
Mihin katosi meidän paikallaan köllivä pallero? Mihin tämä aika menee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.