Kävin viikolla katsomassa kaverini ihanaa pientä poikaa. Uskomatonta, miten sitä voi näyttää ihminen pieneltä ja miten nopeasti sen unohtaa, miten pieniä ne on. Paljon unohtuu seitsemässä kuukaudessa :)
Silloin, kun Pihlaa kävi ihmiset ihastelemassa, oli mun mielestä varsin mukavaa, että ihmiset toi tullessaan syömistä, pullaa, kakkua, tms., eli rotinoita. Koska eipä sitä itse jaksanut/ehtinyt mitään silloin alkuun laittaa. Tämän rotinasanan opinkin silloin, kun isäni tuliaisiaan esitteli. Karjalainen perinne tuo, mutta varsin käyttökelpoinen meille manselaisillekin :)
Siispä pyöräytin vikkelän muffinsisatsin ja menin kera muffinsien ja pienen lahjan kanssa kylään.
(Tämä kyseinen äiti oli kylläkin niin viitseliäs ja reipas, että siellä oli pöytä komeana omista tekeleistä, piirakoista ja muffinseista. Nam.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.