Oppitunnin pitää äiti, joka juuri tällä viikolla sai oikein kunnolla opetella aihetta :)
Okei, kaikki vanhemmat tietää, että lapsen syntymä on parasta ikinä ja vanhemmuus sekä arki lapsen kanssa on ihanaa. Mutta se ei poista sitä, että jotkut asiat on muuttuneet paljon ajastaa jolloin ei ollut lasta ja joistain asioista joutuu luopumaan.
Se, että tilanteet muuttuu ja asiat ei mene niin kuin on suunnitellut on mielestäni yksi suurimmista muutoksista. Ja välillä se on mulle tosi vaikea hyväksyä.
Kävin töissä, työvuorot suunniteltu aina 6 viikon jaksoissa, tiedän milloin olen töissä, milloin vapaalla. Suunnittelin menojani tietyille päiville, saatoin sopia, että 16. päivä menen paikkaan x. Sovin tarkkoja tapaamisaikoja ja saavuin paikalle jopa hieman ennen sovittua ajankohtaa. Suunnittelin pitkällä tähtäimellä ja suunnitelmat jopa toteutuivat.
Olen kotona ilman työaikaa, "työmaallani" 24/7. Vapaan ja "työn" raja hälvennyt, touhua riittää ja vapaa-aika on hankala määritellä, siispä vaikea suunnitella/keksiä tekemistä, kun ei osaa sanoa koska olisi sopiva vapaahetki. Elämä menee tuntien jaksossa; ulkoilu, lounas, päiväunet, leikki, päivällinen, leikki/ulkoilu, iltapuuro, yö. Voin sopia menoja, mutta en voi taata että pääsen paikalle. Jos sovin meneväni paikkaan x 16.päivä pitää vain toivoa, että mitään ei tule ja pääsen sinne. Ajoissa en varmasti ole paikalla, aina ennen lähtöä tulee jotain, kakkavaippaa, puklua, itkupotkuraivarit, hukkuneiden tavaroiden metsästys... En osaa/uskalla tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, kun en tiedä mitä tuleva tuo tullessaan.
(Jotta ei liian synkistelyä olisi, kuvituksena ihanan pullukka 5 kuukautta vanha Pihla :) )
Voi aamen! Minä kyllä kaipaan sitä lähtemisen helppoutta - nyt pelkkä kaupassa piipahtaminen on kauhea operaatio. Ja toi on niin totta, että just ennen lähtöä on aina joku hässäkkä ja sitten myöhästyy vaikka kuinka varais aikaa kaikkeen. Mä olen vielä aina ollut sellainen "hyvissä ajoin"-ihminen, ja nyt sitten kiidän hiki hatussa vaunujen kanssa paikasta toiseen.
VastaaPoistaJa suunnitelmien tekeminen...pff. Kaikkeen pitää aina lisätä, että "jos meille ei tule mitään ihmeellistä". Ostin just elokuvaliput vauvakinoon, ja siinäkin mietin että sitten harmittaa jos ei pääsekään, kun on liput ostettu. Kun ei koskaan tiedä millainen päivä on, sairastuuko lapsi, onko takana uneton yö jne jne.
Vauva on kyllä muuttanut ihan perusarjen juttuja paljon. Toisaalta pienetkin asiat (ihan vaikka suihkussakäyminen saati sitten joku kampaamoreissu) vaatii suunnittelua ja valmistelua, toisaalta taas on koko ajan sellainen epävarmuustila, että voiko suunnitelmat toteutua.
Mutta kotiäitiys varmasti opettaa joustamisen lisäksi myös multitaskingia, sitä toivottavasti arvostetaan työpaikoilla! ;)
Kyllä, kyllä, joustaminen ja muuttuviin tilanteisiin sopeutuminen on täälläkin ehkä niitä suurimpia läksyjä. Se, että huomisesta päivästä ei voi odottaa/päätellä mitään tämän päivän tai eilisen perusteella, tekee elämän joskus.. hmm... hieman vaikeammaksi *vieno hymy* ;) Mukavaakin se on, ei sillä, mutta helppoa se ei kyllä aina ole varsinkin, kun nyt melkeinpä krooniseksi muuttunut univaje ei tee ainakaan meikää yhtään joustavammaksi...
VastaaPoistaTämä on niin totta minunkin kohdallani! En yhtään tykkää siitä, että suunnitelmat muuttuvat, mutta nyt siihen on todella ollut pakko tottua.
VastaaPoistaTuli mieleen yksi hauska synnytyksenjälkeisten hormonien huuruinen tarina:
Muistan, miten olimme mieheni kanssa päättäneet, että lähdemme ensimmäistä kertaa koko perheen voimin kauppaan. Aino oli varmaankin parin viikon ikäinen, eikä lainkaan samaa mieltä asiasta.
Ulkovaatteet päälle ja Aino istuimeen - kakat - pesut ja uudelleen vaatteet päälle ja istuimeen - kakkaaminen jatkuu - Aino itkee - minä itken hysteerisenä, miten ei enää koskaan voi lähteä minnekään, kun vauva kakkaa koko ajan. Siinä vaiheessa mies jo sanoi, että hän voi lähteä kauppaan yksinkin ja hakea kaiken tarpeellisen äkkiä. Minä olin kuitenkin toista mieltä, sillä minusta silloin oli kyse jostain yhden naisen vapaustaistelusta ja oikeudesta päästä käymään ruokakaupassa. :D Jälkeenpäin kyllä naurattaa, mutta silloin ei...
ONIA; "jos meille ei tule mitään ihmeellistä", todellakin eniten käytetty lause nykyään :) Ja todella multitaskingin mestareita ollaan, eihän yhden asian tekeminen tunnu enää miltään :) Tässä on keksinyt kaikenlaisia uusia adjektiiveja työhaastattelutilanteita varten niiden perinteisten sosiaalinen ja reipas tilalle :)
VastaaPoistaMilla; se univaje on kyllä viimeinen niitti, tuttu tunne. Se " mitään ihmeellistä" saattaa olla ihan vaan äidin täysi jaksamattomuus, sinänsä täysin pätevä syy!
Tuulia; Voi mikä tapahtumien sarja! Voin kuvitella sen tilanteen lohduttomuuden, omia vapaustaisteluita on matkanvarrelle mahtunut myös :) Nää taitaa olla just niitä tapahtumia ja tunteita, jotka unohtaa kun hurahtaa toisen lapsen hankintaan ;)