Vanhemmuuden oppitunnit osa 1

Aiheena tänään: kun asiat ei mene niinkuin on suunnitellut.
Oppitunnin pitää äiti, joka juuri tällä viikolla sai oikein kunnolla opetella aihetta :)

Okei, kaikki vanhemmat tietää, että lapsen syntymä on parasta ikinä ja vanhemmuus sekä arki lapsen kanssa on ihanaa. Mutta se ei poista sitä, että jotkut asiat on muuttuneet paljon ajastaa jolloin ei ollut lasta ja joistain asioista joutuu luopumaan.

Se, että tilanteet muuttuu ja asiat ei mene niin kuin on suunnitellut on mielestäni yksi suurimmista muutoksista. Ja välillä se on mulle tosi vaikea hyväksyä.

Ennen:
Kävin töissä, työvuorot suunniteltu aina 6 viikon jaksoissa, tiedän milloin olen töissä, milloin vapaalla. Suunnittelin menojani tietyille päiville, saatoin sopia, että 16. päivä menen paikkaan x. Sovin tarkkoja tapaamisaikoja ja saavuin paikalle jopa hieman ennen sovittua ajankohtaa. Suunnittelin pitkällä tähtäimellä ja suunnitelmat jopa toteutuivat.

Nyt:
Olen kotona ilman työaikaa, "työmaallani" 24/7. Vapaan ja "työn" raja hälvennyt, touhua riittää ja vapaa-aika on hankala määritellä, siispä vaikea suunnitella/keksiä tekemistä, kun ei osaa sanoa koska olisi sopiva vapaahetki. Elämä menee tuntien jaksossa; ulkoilu, lounas, päiväunet, leikki, päivällinen, leikki/ulkoilu, iltapuuro, yö. Voin sopia menoja, mutta en voi taata että pääsen paikalle. Jos sovin meneväni paikkaan x 16.päivä pitää vain toivoa, että mitään ei tule ja pääsen sinne. Ajoissa en varmasti ole paikalla, aina ennen lähtöä tulee jotain, kakkavaippaa, puklua, itkupotkuraivarit, hukkuneiden tavaroiden metsästys... En osaa/uskalla tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, kun en tiedä mitä tuleva tuo tullessaan.

Äitini sanoi Pihlan synnyttyä, että suurin asia minkä tulen oppimaan vanhemmaksi tulemisen myötä on joustaminen ja muutoksiin sopeutuminen. Se on niin totta. Huomaan seuratessani lapsettomia kavereitani, miten yksiselitteistä heidän elämä on. Välillä ihan vähän kadehdin sitä. Asiat tehdään sillain kun itse haluaa ja that's it. Joskin tämä oppitunti on kyllä varsin hyödyllinen, uskon, että joustamiskyvystä ja muutoksiin sopeutumisesta on hyötyä muuallakin kuin kotona ;)

Mutta tapaamisista myöhästymiseen en totu koskaan, en tykkää siitä.

(Jotta ei liian synkistelyä olisi, kuvituksena ihanan pullukka 5 kuukautta vanha Pihla :) )