m & m

Kolme vuotta sitten, kello kolme iltapäivällä korviini kantautui Vitamin String Quartetin ihana versio kappaleesta Wonderful tonight. Kävelin kohti Mikkoa. Ja itkeä tirautin hieman.
Ja muutama minuutti myöhemmin olin muuttunut nainen, rouva. Ja itkeä tirautin vähän vielä.


Silloin tahdottiin ja edelleen tahdotaan.

Paukkuserpentiinien jyskeessä aloitettin avioliitto ja paras hääjuhla ikinä.

Siellä syötiin (sairaan hyvää ruokaa, jota vieläkin muistellaan!), juotiin, itkettiin, naurettiin, tanssittiin, laulettiin. Ja nautittiin. Koskiwerstas Nokialla tarjosi siihen mitä parhaimmat puitteet, joita koristeltiin mitä mahtavammilla koristeilla. Omenapaikkakortit olivat oma suosikkini. Ja karkkibuffet! Ja sipsibuffet! Ja vieraskirjasivun tuunaus! Paljon näiden häiden eteen kyllä ideoitiin ja tehtiin töitä...

Häätanssina meillä oli iki-ihana Nat King Colen When I Fall in Love. Ja minä itkeä tirautin.

Kuvissakin päästiin poseeraamaan oikein urakalla. Mutta mikäs siinä poseeratessa kun vierellä on tuore aviomies, päällä ihanin hääpuku ja elämä hymyilee. Enkä itkeä tirauttanut.

Vaikka sen hetkisessä naimisiinmeno ei muuttanut juuri muuta kuin nimen ovessa, oli ihana viettää päivä, jolloin kaikki rakkaimmat olivat läsnä, todistamassa sitä kun sitoudumme toisiimme ja näytämme maailmalle miten paljon toisiamme rakastamme.

Nyt avioliitto merkitsee jo paljon enemmän. Se on se luja yhteys joka meidät sitoo. Kun tähän lähdettiin niin tässä pysytään. Tahdotaan loppuun asti.