Onneksi on lapsi...

... se voi pelastaa peli-illan.

Eipä tarvinnut jouluna jättää Trivial Pursuitia pelaamatta nopan puuttumisen vuoksi, koska Pihlan lahjojen joukosta löytyi jättiläismäinen noppa. Onneksi on lapsi ja lapsen tavarat.

Hei, se on kasvanut!

On Pihlan elämän toinen joulu.
Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut  erittäin selväksi, että meillä ei ole enää vauvaa. Meillä asuu iso tyttö. Taapero, joka mennä viipottaa ja ennen kaikkea puhua pälpättää.

Ei ole enää vauvajoulu, niin kuin viime vuonna.

Vaan taaperojoulu.

Suosikkijoulukoriste on silti sama, tänä vuonna se sai vain aivan uusia ulottuvuuksia, kun Pihla löysi sieltä yhtä jos toista ihmeellistä ja mahtavaa.

Oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulu ihan jokaiselle, vauvalle, taaperolle ja aikuiselle.

Ai mikä joulu?

Joulu on päässyt hiipimään ihan salaa nurkan taakse.

Syitä on monta, enemmän tai vähemmän perusteltuja.

Syksy meni vauhdilla, päivät viipotti ohi kun jaoin aikaani töiden ja kodin välillä.

Ajankulua ei ehtinyt ajatella, kun tavallisen arjen pyörittäminen vaati ihan uusia taitoja ja ajankäytönhallintaa.

Ja on niin syksyistä ja pimeääkin :( Juuri nyt on vaikea muistella, miten viime jouluna oli hanget korkeat nietokset. Ihan pienikin määrä riittäisi mulle, joten olisin tyytyväinen tämän hetkiseenkin tilanteeseen. Onneksi mennään joulun viettoon "maalle" (10 km Tampereen keskustasta ;) ) ja siellä on enemmän lunta kun meillä!

Mutta toisaalta, onko sillä merkitystä, että en ole valmistautunut pitkään ja hartaasti?

Haikeudella ja toisaalta hyväntahtoisen huvittuneesti selailin taaksepäin viime joulukuun postauksia, kun olin jaksanut oikein kalenterin pistää pystyyn. Silloin oli aikaa. Silloin oli energiaa. Silloin oli ihana joulu.

Mutta uskon kyllä, että tästäkin joulusta tulee oikein ihana. Osaan ehkä vielä enemmän arvostaa sitä hiljentymistä ja rauhoittumista, kun on koko syksy menty tukka putkella ja vielä tämäkin viikko menee töissä aina perjantai-iltaan asti.

Joulu tulee kuitenkin, oli siihen valmistautunut tai ei, ja se on mukavaa kaikesta huolimatta.
Ihania viimeisiä joulun odotuksia kaikille!

Kuvituksena pienoinen Pihla viime joulun juhlimisen tuoksinnassa.

Sillä välin lasten pöydässä...

Elämä on ollut melkoista hullun myllyä viime aikoina. Töitä piisaa ja vapaa-aikana on menty tukka putkella, kotiaikaa tuntuu olevan hurjan vähän.
Onneksi itsenäisyyspäivänä oltiin koko porukalla kotona ja saatiin vielä Pihlan kummitätikin kylään.

Pysähdyttiin hetkeksi ja laitettiin kystä kyllä. Ja syötiin hienoilta lautasilta.

Kaikki muut paitsi Pihla.

Lapsi pienoinen saa tyytyä vielä pitkän aikaa muoviastiastoon :) Ruoka sentään oli samaa, ei ole vielä tarvinnut turvautua nauraviin nakkeihin ja ranskalaisiin.