Äitiys on opettanut mulle jotain todella mahtavaa: pienistä asioista nauttiminen.
Ne pienet, vaatimattomatkin onnen hetket, kun hymyilyttää ja sykähdyttää sisällä. Kun kaikki on hetken tässä.
Kun...
... touhun keskellä katson Peetua, joka hymyilee leveintä hymyään ja on selvästi jo tovin hymyillyt selän takana.
... Pihla aamulla huutaa "onko yö vai aamu? Saanko tulla katsomaan Peetua?" ja kipittää viereemme.
... seuraan lasten keskinäistä kanssakäymistä. Se hymy ja ilo, joka pikkuveljestä huokuu siskon läheisyydessä pakahduttaa. Lähes yhtä paljon kuin isosiskon suuri rakkaus ja rakkauden osoitukset pikkuveljelle.
... saan käydä rauhassa suihkussa ja sen päälle kaikessa rauhassa rasvata, harjata, pukea ja puuhata.
... yksi on yöelämässä, toinen yökylässä sekä kolmas yöunilla ja hiljainen talo on vain mun.
... aamun touhut on touhuttu, Peetu on mennyt unille ja astutaan Pihlan kanssa ulos, raitis ilma tuntuu niin mahtavalta.
... kerhosta haettaessa Pihla minut nähdessään huutaa joka kerta "ÄITI!" yhtä iloisella äänellä, ihan kuin ei oltaisi nähty päiviin.
... kun illalla saa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella, oli se sitten hyvä ohjelma, karkkia, sipsiä tai lankakerä. Tai vaikka kaikki.
... Peetu unisena ähisee ja vääntää, painatuu kylkeä vasten ja puoliunessa syö ahnaasti ja lujaa tuhisten, nukahtaen yhtä nopeasti kun heräsi, poski rintaa vasten.
... Pihlan huoneesta kuuluu iloinen leikin ääni, omatoimisen leikin ääni.
... saan varastaa pienen hetken askarteluhuoneen uumenissa ihan yksin.
... toisaalta yhteiset askarteluhetket Pihlan kanssa, toisen taitojen kasvamisen seuraaminen.
Tartu hetkeen sanovat. Yritän parhaani mukaan pitää kiinni näistä pienistä hetkistä, silloinkin kun tuntuu, että kurjuus on iso hetki.
Kuvituksena yksi pieni hetki, kun Pihla halusi Peetun syliin ja kerrankin oli kamera valmiina. Tämä hetki sai onnelliseksi meidät kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.