Peetu olisi juuri nyt sopivan ikäinen ajan pysähtymiseen.
Ei liian vauva, mutta ei liian isokaan.
Osaa sopivasti, mutta ei liikaa.
Ei enää vaan makaa passiivisena, mutta ei myöskään pyri liikkeelle, kunhan hääräilee ja korkeintaan kääntyy mahalleen.
Nauraa ja hymyilee paljon. Usein. Melkein aina.
On tyytyväinen vauva ja nauttii selvästi olostaan, ilonkiljunta kaikuu lujaa.
Osaa ilmaista tarpeensa ja olla myös ilmaisematta, ihan vaan olla ja ihmetellä maailmaa.
Kasvaa kohisten rintamaidolla, eikä tarvitse miettiä mitä seuraavaksi syötäisiin.
Nukkuu ja antaa muiden nukkua. Käpertyy kainaloon niin sopivan kokoisena.
On siskolleen yhä rakkaampi, kun kanssakäyminen on enemmän vastavuoroista.
Sopii meidän perheeseen kuin nenä päähän. Kuin pikkuveljen kuuluukin.
Ollaan yhdessä nyt,
eikä kohta tai äsken.
Vaan nyt, juuri nyt,
tät' ei tuhlata saa.
Ei tuhlata saa.
Ei tuhlata hetkee.
Voi, mihin se aika tosiaan rientää? Vastahan täälläkin ihasteltiin sellaista pientä ruttuista vastasyntynyttä. Mutta niin ihana se on tuo viisikuinenkin :)
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Tekisi mieli aloittaa jokainen näistä kuukausikirjoituksista toteamalla miten nopeasti aika menee. Tätä vauhtia 1-vuotissynttärit on ihan kohta. Liian kohta.
PoistaMiten voikin olla noin suloinen pojan vesseli. Mummi tykkää:)
VastaaPoistaVarsinainen vesseli todella <3
Poista