Tästä kesä voi alkaa

No mikseipä mekin, kun kaikki muutkin? Kesä kun kerta on.

Viime päivät, ehkä pari viikkoakin, on nautittu täysin rinnoin elämästä. Paikalla ei olla juurikaan pysytty, on koluttu naapureiden pihat, puistot, Helsinki ja Tallinna. On nähty kavereita, sukulaisia, eläimiä ja vielä pari ihanaakin, JT ja RW nimittäin <3 .="" p="">

On syöty ekat mansikat ja herneet ulkona, kuljettu pienellä ja isolla laivalla, hurviteltu ja hytkytty, juostu ja tanssittu. On ihailtu kasvua niin kukkapenkissä, kuin rusketusrajoissa. Vaatekerrokset ovat päivien myötä vähentyneet, kunnes jäljellä oli enää pikkarit. Pihlalla sentään vaan.

On syksy vielä kaukana, ei syytä huoleen, niinkuin lauletaan. Nyt nautitaan näistä hetkistä. Kun koko luomakunta laittaa parastaan. Pahoittelen mahdollista korvamatotartuntaa.

Hyvä!

Eilinen oli hyvä päivä. Conchita Wurst on hyvä nainen. Eurooppa on hyvä paikka juuri nyt. Jospa tulevaisuudessa maailma olisi oikeasti avoin ja suvaitsevainen. Välitön niinkuin 4-vuotias, joka juuri yksi päivä mietti, voiko tyttö pussata tyttöä ja poika tykätä pojasta. Kun totesin, että tottakai voi, vastasi Pihla "ai, hyvä" ja jatkoi leikkejään.

Siihen asti, kun tämä saavutetaan, tarvitaan Conchitan kaltaisia tienraivaajia.

Sirkusvartti

Tehtiin muutama viikko sitten pikainen visiitti Lempäälään, missä touhuntäyteinen 15 minuuttinen tuotti mainion lopputuloksen. Tai useammankin. Kiitos ihana Piritta Lipiäinen, ei voi olla ihailematta hänen ammattitaitoaan ja kuvien upeutta. Siinä on nainen oikeassa työssä.

Näihin sirkustunnelmiin on hyvä päättää talvi ja kevät, jotka ovat olleet sirkusta niin synttäreillä, kuin tavallisessa arjessakin. Tai no, hyvä näissä sirkustunnelmissa on myös aloittaa kesä, sama meno kun taatusti jatkuu.

Se aika vuodesta

On taas tämä aika vuodesta. Itkuaika.

Kevät ja kevätjuhlat kulkevat käsikädessä. Kevätjuhlat ja kyyneleet kulkevat vielä selvemmin käsikädessä. Oon toivoton. Pihlalla on takana kaksi kevätjuhlaa hoitourallaan ja molemmat olen kyynelehtinyt läpi. Ekalla kerralla itketti toisen ensimmäinen juhla ja ensimmäisen päiväkodin taaksejättäminen, toisella myös ryhmän jättäminen ja raskaushormonit. Nyt ei ole tekosyille tilaa.

Edessä on siis koetus, kun Pihlan kerhon kevätjuhla koittaa. Yritä siinä sitten olla itkemättä, kun toiset laulavat Milli Menninkäistä. Kyynelehdin jo, kun Pihla lauloi kaksi riviä malliksi.

Yhdeksän

Yhdeksänkuinen huimapää on aloittanut liikekannallepanon. Joukkoja haalitaan kokoon ja pataljoonan johtaja viipottaa menemään. Kontaten vielä onneksi. Mutta vauhti on kova.

Edellisen kesän lopussa poikanen tuli maailmaan, nyt uuden kesän kynnyksellä ajankulumista ei voi olla huomaamatta. 1-vuotissynttärit pyörivät jo äidin mielessä, Peetulla sen sijaan mielessä on paljon mielenkiintoisempia asioita.

Kuten esimerkiksi pistorasiat. Nuo mahtavat keksinnöt. Niiden luokse on niin kivaa pyrähtää salamanlailla ja sörkkiä sormilla sekä repiä johtoja. Kaikkein hauskinta on tietenkin toistaa tämä kaikki heti perään, kun on siirretty pois sieltä.

Konttaaminen ylipäätään on niin hienoa. Pari lämmittelykierrosta pyllyllä ja sitten liikkelle. Lujaa ja päämäärätietoisesti.

Tai talk-murut. Ne, jos mitkä on mahtavia. Siskokin tuumaa, että kai se Peetu kasvaa pelkillä talk-muruilla. Toivottavasti.

Laatikot ja niiden aukominen on myös hauskaa puuhaa. Ja kaiken sen täysin leluiksi sopimattoman tavaran haaliminen. Vai miten on, voisiko 9-kuinen leikkiä cocktailtikuilla? Muffinssipaperi nyt ainakin on ihan must lelu.

Ja entäs ovet sitten? Miten hauskaa niitä onkaan heilutella ja läiskytellä. Kun nyt ei vaan jäisi sormet väliin...

Pitäisi kai aloittaa oma liikekannallepano ja joukkojen varustaminen, eli pistorasiat, tuikkukipot, ruukkukasvit, Pihlan lelut, lehdet ja no, kaikki pieni, piiloon. Ja laatikot säppiin, ovet säppiin. Ja vahtiva silmä tarkkana. Myös oma havainnointikyky tehostuu, kun kaikkialla ja erityisesti uusissa paikoissa pitää heti nähdä ne Peetun mielestä kivat asiat. Ja piilottaa ne.

Mihin katosi meidän paikallaan köllivä pallero? Mihin tämä aika menee?