Muiden aarteita

Siinäpä sitä, pöydällinen yhden roskia, toisen aarteita.

Tästä on tullut jokavuotinen, usein keväinen traditio. Myllään kaapit ja lipastot, sovitan vaatteita itselle ja lapsille ja luovun pienistä tai muuten sopimattomista. Mietin tuleeko juuri siitä kahvimukista juotua, onko juuri tämä kynttiläkippo oikeasti tarpeellinen. 

Hintaa laitan aina hyvin vähän, ostajia ilahduttavasti. Ajatushan on ihan oikeasti vain päästä eroon tavarasta. Tuntipalkoille tällä tuskin muutenkaan pääsisi, sen verran paljon aikaa ja vaivaa kirpparipöydän valmistelu ja ylläpito.

Mutta sitten mieli on hyvä, kaapit tilavammat ja olo kevyempi. Jos näin jatkuu, on meillä kohta tyhjät kaapit ainakin tavaran osalla, sitä kun en liiemmin ostele nykyään. Mitä sitten myyn? Ainakin tuota kuvassakin näkyvää trikoista kantoliinaa, joka jatkaa pöydästä toiseen. Miksi se ei kelpaa kenellekään?!