tiistai 1. marraskuuta 2011

Brändätyt pienokaiset

Muumit on meillä tällä hetkellä todella pop.
Sen lisäksi, että televisiosta katsellaan muumeja (tiedän, olen huono äiti... ;) ), leikkii Pihla erilaisilla muumileluilla ja tykkää kuunnella/laulaa muumilauluja.
Eikä siinä ole mitään vikaa. Olen itsekin oppinut tykkämään näistä valkoisista möykyistä Pihlan innostuksen myötä. (Yritän imeä vaikutteita seesteisestä Muumimammasta, joka vähät välittää pienistä ja pitää pään kylmänä ja perheen tyytyväisenä :) )




Mutta pitääkö Muumeja löytyä ihan joka paikasta?!
Mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä törmää Muumeihin ja tämä haukansilmin varustettu pienokainen bongaa pienimmänkin Muumihahmon ihan mistä vaan. Erilaisia Muumi-tuotteita on käsittämätön määrä. Ja sekös aiheuttaa mukavia hetkiä erinäisissä kaupoissa.
Yritä siinä sitten selittää alle 2-vuotiaalle, miksi jotain Muumi-tavaraa ei saa ja toisen saa. Eniten meillä on aiheuttanut hämmennystä Muumi-keksit, joiden paketti on iloisen houkutteleva. Sitä ei saa, eikä varsinkaan niitä karkkipusseja, mutta Muumin kuvin varustettuja rusinoita saa. Ja heijastinkin ostettiin :)


Tämä Muumi-vallankumous sai miettimään, että mikä ihme tässä jutussa on takana? Muumien kohdalla voisi ajatella, että markkinointia suunnataan myös Muumeista tykkääville aikuisille, mutta monissa muissa paketit ja purnukat suunnitellaan röyhkeästi pientä lasta kiinnostavaksi ja siten vastustamattomaksi.
Onko oikeesti pakko olla Muumin muotoisia keksejä ja Hello Kittyllä vuorattuja karkkipakkauksia, laastareita ja ties mitä?!
Ja mikä pöyristyttävintä, että usein näiden hulppeiden pakkausten sisällä on enemmän tai vähemmän heikkolaatuista tavaraa.


Mä tykkäisin, jos ainakin kaikki herkkupurkit ja karkkipussit olisivat neutraalin värisiä, ilman yhtäkään Muumia tai Hello Kittya.
Toki joissain asioissa iloinen väritys ja tutut hahmot voi toimia apuna. Hampaiden harjaus onnistuu meillä ainakin paremmin kun harjassa on nalle ja hiusten takkujen selvittäminen sujuu mukavasti Muumi-suihkeen avulla, kun sen laiton jälkeen Pihla keskittyy pullon pyörittelyyn ja itse saa harjata takut auki.

Mutta silti: Joku roti!
Röyhkeitä nuo mainosmiehet. Ei mulla muuta :)

Koska en suin surminkaan aio tähän mainostamiseen itse ryhtyä, kuvituksena iloisena illistelevä ja hohottava Pihla.

1 kommentti:

Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.