Kolme

Miksi ihmeessä vauvat on niin suloisia?
Siksi, että jos ne ei olisi ollenkaan suloisia, ei niiden kanssa jaksaisi kukaan olla.

Tämän kolmannen elinkuukautensa aikana poikasemme on kehittänyt varsin hyvät selviytymistaidot ja kasvattanut söpöyslukemiaan hurjasti. Onneksi, sillä vastapainoksi kaikki se seesteisyys, jota kaksikuukautiskirjoitus huokuu, on kuopattu monta kertaa tämän kuukauden aikana.

Ensin Peetu lakkasi nukkumasta toisia päiväunia. Tyyppi kukkui illat ilman kunnon unia ja vaati jatkuvaa huomiota ja sylittelyä.

Paikatakseen tätä poikanen kuitenkin oli tyytyväinen, kunhan ihmetteli maailmaa ja seurasi muiden touhuja. Ja hymyili. Voi pojat sitä hymyjen määrää ja leveyttä.

Sitten loppui ne ensimmäisetkin päiväunet. Tuli ennätysten päivä, kolmet 45 minuutin unet koko päivänä.

Tämä paikattiin vallan hurmaavilla keskusteluilla. Peetu on kova jokeltelemaan ja vastavuoroinen juttelu on sydämet sulattavaa. Pihla erityisesti tykkää jutella pikkuveljen kanssa. Kunhan vain muistaisi, että ei Peetulle tarvitse jokeltaa, vaikka vastaukseksi saakin guuta, gaata ja gleetä.

Seuraavaksi koetinkiveksi muodostui unien katkonaisuus, jonka kanssa painitaan yhä. Uni maistuu nyt pitkään, mutta ei ilman väliheräilyjä. Aamupäiväunet katkeavat kovin lyhyeen jos ei hyssyttely poikasta vaunuissa. Sitä on tullut kykittyä terassilla vaunuja lykkimässä ihan tarpeeksi. Ehkä poika haluaa äidin kunnon kohenevan, sillä terassilykkimisiin kyllästyneenä olen alkanut lenkkeillä aamupäivällä, jos uni katkeaa. (Herkku, joka on mahdollinen nyt kun mies on hetken kotona. Mitä sitten kun se menee taas töihin?!)

Tämänkin vastoinkäymisen Peetu on kuitenkin hienosti paikannut, nimittäin nauramalla. Voi sitä riemua! Pihla oli kyllä iloinen vauva, mutta ei liiemmin nauranut, hymyili vain. Sellaiset kikattelevat vauvat on vain hauskojen kotivideoiden kautta tuttuja. Siispä tästä lystistä nautitaan oikein täysillä.

Vaikka pienimuotoisia vastoinkäymisiä tai ongelmia saattaakin mahtua pienen kanssa elämiseen, jää ne helposti unholaan kun pieni kikattaa tai killittelee kirkkain silmin hymyillen.

Siksi se on suloinen. Niin tavattoman suloinen.