perjantai 4. maaliskuuta 2011

Vanhemmuuden oppitunnit osa 3

Äidiksi tulemisen ja ennen kaikkea kotiin jäämisen myötä olen oppinut jotain itsestäni, jotain mitä en ihan osannut odottaa.

Ennen:
Olin pinnallisin puolin järjestelmällinen. Siisti ulkomuoto, puhtaat vaatteet. Kouluaikoina muistiinpanot siististi ja järjestelmällisesti. Mutta oikeasti, pintaa syvemmältä, kaikkea muuta kuin järjestelmällinen. Pikemminkin kaoottinen ja sotkuinen :) Koti enemmän tai vähemmän kuin lentoon lähdössä (äiti ja mummoni sanat aina kun näkivät huoneeni kun olin lapsi ;) ). Tiskejä, pyykkejä, roskia, sotkua ja kaaosta joka puolella. Pahimillaan melkein kuin Sillä siisti-ohjelmasta.

Sotkua vanhassa kodissa... :)

Nyt:
Pinnallisin puolin edelleen jokseenkin järjestelmällinen. Ulkomuoto siisti, mitä nyt vaatteissa helposti tahra, jos toinen,maitoa/ kuolaa/ puuroa/ mustikkaa/ bataattia tms. Mutta pintaa syvemmältä muuttunut nainen: äärimmäisen järjestelmällinen ja siisteysfanaatikko. Oon alkanut kiinnittää huomiota vieläpä enemmän yksityiskohtiin; roskiskaappi pitää siivota, wc-pöntön takanakin pitää kiiltää...

En olisi ikinä uskonut. Ei meillä oikeasti koskaan mitään superlikaista ole ollut, ei ötököitä tai muuta ;), epäjärjestystä vaan. Se oli ennen mun ja Mikon yhteinen luonteenpiirre. "Siisti koti on merkki hukatusta elämästä" taisi olla meidän motto :) Tavaroita siis siellä täällä, mihin mikäkin sattui jäämään.

Se, että vietän niin paljon kotona aikaa, on selvä tekijä tässä asiassa. Kun katselee samoja seiniä päivästä toiseen haluaa niiden seinien sisustan olevan mieleinen. Pitää olla siistiä ja puhdasta.
Tähän perustuu mun kovassa vauhdissa oleva sisustusvimmakin, joka huone saa jotain uutta, kun kaipaan vaihtelua :)

Hassua ja hieman haastavaa, että muutos tässä tapahtui juuri lapsen myötä, kun sotkut varmasti lisääntyvät. Yleinen kaaos ja sekamelska on joka ilta selätettävänä, kun Pihla on mennyt nukkumaan. Lelut pitää kerätä ja, jälleen osoitus lievästä neuroottisuudesta, palapelit pitää koota, purnukat laittaa sisäkkäin oikeaan järjestykseen ja palikat oikeisiin laatikoihin. Helpommallakin kai voisi itsensä päästää :)
Lelut siististi. Noin minuutin kunnes palapelit oli pakko saada leikkiin :)

Mutta siis kaikkinensa tää kaikki taitaa olla ihan positiivista?! :) Hyvä oppitunti siis. Haluan kuitenkin, että oppiminen loppuu tähän, en halua olla sellainen äiti, joka nipottaa koko ajan lapsille, että pitää olla siistiä. Elämisestä tulee sotkua ja sekamelskaa ja se kuuluu asiaan. Sit pitää vaan siivota kun sille tulee sopiva hetki :)

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta :). Paitsi ettei meidän pöntön takana kiillä ikinä.. Ja no, ei muutenkaan ole niin hirveän siistiä, paitsi ehkä iltaisin.


    Epäilen, että omalla kohdallani on kyse vähän myös haltuunottamisesta, lapset tuo mukanaan niin paljon jatkuvaa ennakoimatonta tapahtumaa ja uutta, ei voi aina tietää millon ne kiukkuaa, millon kakkaa, miten syö jne, sillon tuntuu hyvältä pitää järjestys yllä sellaisissa asioissa joita pystyy kontrolloimaan, siitä tulee jotenkin rauhallisempi mieli.


    Leean kohdalla toimii jo hyvin yksi leikki/puuha/askartelu kerralla-sääntö, mulla on vakaat suunnitelmat saada Luulakin opetettua siihen sit josain vaiheessa. Saa nähdä miten käy :D..

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Sama ilmiö myös täällä, ainakin jossain määrin. Ajattelin sen liittyvän vain siihen että muutettiin uuteen kotiin. Mutta kyllä se että on kotona lapsen kanssa, vaikuttaa siihen että haluaa järjestyksen olevan tip top, tai oikeammin että on viihtyisää. Mulle järjestys on viihtyisyyttä. Lisäksi näkee jatkuvasti asioita jotka toimisivat paremmin jollain toisella tavalla. Suunnittelen jopa mahdollisimman optimaalisia paikkoja eri esineille.. Ja sisustus- tai ehkä ehostusvimma se on täälläkin. Oi voi :) Ja vaikka meidän vauva ei vielä liiku ja levittele leluja ja muita tavaroita, täytyy mun aina iltaisin viimetöikseni laittaa paikat järjestykseen, tavarat omille paikoilleen, vaikka tietäisin seuraavana päivänä niitä käyttäväni. Neuroosina tällä hetkellä keittiö :) Ehkä sen liikkuvan pikkuisen myötä sitten panostan myös oikeasti siivoamiseen, enkä vain järjestelyyn. Toivotaan näin.

    VastaaPoista
  3. Hih, mä pidän jo jonkinasteisena aivojumppana sitä että kasaan illalla olohuoneessa räjähtäneet vauvan värikkäät muovikipot oikeaan järjestykseen sisäkkäin :)

    Noin muuten meillä on aika suurpiirteisen siistiä - puunaamisen sijaan tykkään kyllä pitää paikat järjestyksessä, mutta jotenkin kummasti tavarakasoja aina ilmestyy vähän joka paikkaan. Mutta se on kyllä ihan totta, että kotona ollessa on siisteys ja sisustaminen alkanut kiinnostaa ihan eri lailla!

    VastaaPoista
  4. LauraIrina; Ei meilläkään aina pöntön takana kiillä, joskus vaan hullunkiilto silmissä on pakko siivota sieltäkin :) Kuulostaa kyllä varsin pätevältä analyysiltä tuo haltuunottaminen. Luulen, että se on myös mulla tän takana. Edes ne tiskit ja pyykit menee koneeseen ja pysyy siellä kun mä ne sinne laitan :)
    Mahtavaa, että Leea on noin äitiystävällinen leikkeineen ;)

    Lau; Järjestelty huone, järjestelty mieli? :) Kai nää kertoo enemmän meistä kun uskotaankaan nää hullut puunaus- ja järjestelyvimmat :)

    ONIA; Osa totuutta tämän kirjoituksen takana on, että meillä on usein makuuhuonessa kasa jos toinen, jotka olen sinne muualta kämpästä haalinut; vaatteita yms. Mutta silloin tuntuu muu kämppä siistimmältä, kun makuuhuoneen oven saa kiinni, eikä siellä tule vietettyä juuri päivällä aikaa :)

    VastaaPoista

Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.