50-luvun iltamat

Äitini ja miehensä täyttävät kumpikin tänä vuonna 60. Lisäksi heidän naimisiinmenosta tuli juuri 10 vuotta. Siispä pariskunta päätti juhlistaa näitä pyöreitä vuosia ja pistää pystyyn bileet syntymävuosiensa 50-luvun teemalla.

Pitkin syksyä juhlia ideoitiin ja järjestettiin, siskoni kanssa päästiin purkamaan kaikki suunnitteluinto näihin juhliin. Se jos mikä on kyllä mahtavaa, suunnittelu nimittäin. Yksi hulvaton haaveeni onkin juhlasuunnittelupalveluiden myyminen. Sillä ideoita riittäisi vaikka kymmeniin juhliin samantien.

50-luku näissä juhlissa näkyi eniten pukeutumisessa, sillä vierailta toivottiin ajanmukaista pukeutumista.  Oman pukuni löysin Ylen varastoista, kiitos mieheni isän, joka siellä on töissä. Hieman tuskallinen etsintä oli kyllä, olivat nimittäin nuo 50-luvun neidot melkoisen hoikkia. Tai ainakin korsetit oli tiukkoja.

Koristeet sen sijaan lähti liikkeelle paikan tuomista rajoista; varsin voimakkaan  ja runsaan pinkkisävyinen juhlapaikka ei muille väreille suonut mahdollisuutta. Joukkoon heitettiin ripaus vintagea; kirjansivuja ja kiiltokuvia.

Kuvahaaste

Jos passikuva pitää ottaa 5-kuisesta ja 30-vuotiaasta, kumman luulisit olevan hankalampaa?

Itse luulin jotain muuta, kun mitä todellisuus oli.

5-kuiselta tuli enintään 10 hutia.

30-vuotiaalta ehkä 50.

Omasta tuli lopulta ihan hyvä, mutta ei julkaisukelpoinen, niinkuin passikuvat perinteisesti.

Peetun kuvasta tuli hyvä, mitä nyt kuolaa näkyy paidalla... Ja suu on auki, onkohan paha? Eihän tolla nimittäin ole koskaan suu kiinni. Paitsi nukkuessa. Ja sit on silmätkin. Katsotaan mitä passivirkailija sanoo.

Viimeinkin villaa

On talvi! Siis ihan oikea talvi! Mahtavaa. Kaiken sen odottamisen jälkeen tästä oikeasti nauttiikin enkä vielä kertaakaan ole valittanut kylmästä! Paljon olisi talven must-juttuja tehtävänä, joten saisi tämä jatkuakin vielä.

Ehdin jo murehtia, etten saisikaan pukea poikasta ihanaan mummun tekemään villapukuun ja sujauttaa isomummolta lahjaksi saatuun toppapussiin. Vaan saanpas! Nyt tarvitsee enää itse laittaa puikot laulamaan niin saa pukuun sopivat villahanskat.

Ja hyvin maittaa uni ulkona.

Paitsi tuona kuvauspäivänä kun vaan nauratti. Eikä tänäänkään nukuttanut. Taas se kuuluisa ääneen sanomisen voima, menin nimittäin kehumaan juuri tällä viikolla Peetun nukkumisia. Pyh ja pöh. Muutosta odotellessa.

Haaveile!

Jokin aika sitten Tehy-lehden pääkirjoituksessa oli lause, joka on jäänyt elämään mielessäni: Uskalla haaveilla kuin teini.

Siinä mitä mainioin elämän ohje, varsinkin näin vuoden alkuun, kun haaveilu, unelmointi ja suunnittelu on kuumin puheenaihe. Haaveilu, erityisesti suurista, ehkä saavuttamattomistakin, asioista mielletään usein teinityttöjen maailmaan kuuluvaksi, mutta miksi aikuiset ei voisi haaveilla?

Itse oon aina ollut kova haaveilemaan, haaveilin milloin matkustamisesta, milloin upeasta ammatista ja milloin upeista korkokengistä. Yksi suurimmista haaveista ja tulevaisuuden kuvien maalaamisista oli ajatus "sen oikean" löytämisestä ja perheen perustamisesta. Mietin usein kuinka "tuolla jossain" se joku olisi mua varten, vielä musta tietämättömänä. Se sai aikaan ihanan kutkutuksen vatsan pohjalle. Nyt tuo haave on toteutunut, mutta haaveilua en lopeta. Tuon lauseen luettuani oon vielä enemmän antanut haaveiden viedä.

Juuri nyt haaveilen...

Valkoisesta saunasta. Vielä akuutimmin haaveilen rauhallisesta saunahetkestä.

Pitkästä kotihoidosta Peetulle.

10 tunnin yöunista yhteen putkeen.

Että me muutettais vuodeksi ulkomaille. Minä menisin siellä töihin, mies jäisi lasten kanssa kotiin.

Miehen unelmien työpaikan löytymisestä.

Oman työn vakinaistamisesta.

Matkustetaan vielä joku päivä kaikille mantereille. Sitten kun lapset on muuttaneet pois kotoa matkustellaan taas niinkuin ennen lapsia, huolettomasti ja hulvattomasti.

Tietenkin lottovoitosta. Silloin maksaisin lainat, veisin koko lähisuvun matkalle, ostaisin sisaruksille asunnot, tekisin osittaista työtä. Ja ehkä kävelisin lähellä olevan ihanan rintamamiestalon ovelle ja tarjoisin tukun käteistä siitä :)

Matkustamisesta. Tällä hetkellä eniten Hong Kongiin sekä matkailuautomatkalle Kaliforniaan.

Toisesta mopsista. Mustasta.

Askarteluliikkeen perustamisesta. Sellaisen josta saisi ostaa tavaroita ja siellä olisi kursseja ja "iltamia".

Kaikkien haaveiden ei edes tarvitse olla toteutuskelpoisia, mutta lienee parempi lisätä joukkoon toteutettavissakin olevia, jottei ihan mene into.

Ja hei, yksi näistä jo toteutui, joten ei mennyt hukkaan haaveilu. Ja toinenkin on työn alla ja vahvasti toteutumassa. Pitää keksiä siis lisää.

Mistä sinä haaveilet?

kaikki kuvat Pinterestin kautta; täältä, täältä, täältä, täältä, täältä.

Viisi

Jos voisin, pysäyttäisin ajan tähän. Juuri nyt on hyvä olla näin.

Peetu olisi juuri nyt sopivan ikäinen ajan pysähtymiseen. 

Ei liian vauva, mutta ei liian isokaan. 

Osaa sopivasti, mutta ei liikaa.

Ei enää vaan makaa passiivisena, mutta ei myöskään pyri liikkeelle, kunhan hääräilee ja korkeintaan kääntyy mahalleen.

Nauraa ja hymyilee paljon. Usein. Melkein aina.

On tyytyväinen vauva ja nauttii selvästi olostaan, ilonkiljunta kaikuu lujaa.

Osaa ilmaista tarpeensa ja olla myös ilmaisematta, ihan vaan olla ja ihmetellä maailmaa.

Kasvaa kohisten rintamaidolla, eikä tarvitse miettiä mitä seuraavaksi syötäisiin.

Nukkuu ja antaa muiden nukkua. Käpertyy kainaloon niin sopivan kokoisena.

On siskolleen yhä rakkaampi, kun kanssakäyminen on enemmän vastavuoroista.

Sopii meidän perheeseen kuin nenä päähän. Kuin pikkuveljen kuuluukin.

Ollaan yhdessä nyt,

eikä kohta tai äsken.

Vaan nyt, juuri nyt,

tät' ei tuhlata saa.

Ei tuhlata saa. 

Ei tuhlata hetkee.