Onni yhdellä...

Ja sitä onnea lienee syytä jakaa.
Katsoin ensimmäisen minuutin Ajankohtaisen kakkosen Afrikan sarven nälänhädästä. En voinut katsoa enempää, enkä olisi kyyneliltä nähnytkään. Vain hetkeä aiemmin oltiin tuskasteltu Pihlan viimeaikaista vähäistä syömistä, "kun ei se syönyt iltapalaksi kun juustoo ja joi maitoa". Niin, edes niitä.

Pihlan syntymän myötä maailman epäoikeuden mukaisuus erityisesti lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin osalta on kolahtanut aiempaa syvemmälle. Miten etuoikeutettu voikaan meidän lapsi olla?! Sydäntä särkee ajatus siitä, miten joku äiti pohtii mistä saada lapsille ruokaa ja selviääkö lapset edes yli yön?
Olisi helppoa, jos tätä ei vaan ajattelisi, sulkisi pois mielestään. Mutta kun ei pysty. Eikä halua.

Kuva Unicef

Jotta tuntisin tekeväni edes jotain, liityin jo raskausaikana Unicefin kuukausilahjottajaksi ja nyt annoin kertalahjoituksen Afrikan nälänhädän keräykseen.
Ei se ole oikotie onneen kenellekään, mutta jos edes yksi nälkäinen maha täyttyy hetkeksi.

En halua syyllistää, ahdistaa enkä tekopyhäillä. Halusin vain jakaa ajatuksen. Koska mua tää ahdistaa, eikä koskaan laka ahdistamasta. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään elämää oman vaikutuspiirin ulkopuolella.

Jos haluatte, Unicefin lahjoituksiin pääsee tästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

The food crisis in the horn of Africa has been on my mind lately. It kills me to think the worry of a mum who can't feed her child. Our little girl is so privileged to be living in a country and home where she is safe and will always have food to eat. Something that others can only dream of.
Please, give a little thought for this crisis and even a penny or two. You can do it via World Vision for example.

Lähimatkailua

Aina ei tarvitse merta edemmäs kalaan, eikä edes matkustaa Atlantin yli että olisi lystiä.
Täällä Tampereellahan lystiä olisi lie yhtä jos toista, mutta ison kaupungin hinnoissa. Siispä skipattiin kokonaan Särkänniemen äärettömän kalliit huvit ja hurautettiin pienen matkan päähän Sastamalaan kotieläinpuistoon.

Tämä ihana Kiviniityn kotieläinpuisto tarjosi kaupunkilaislapselle (ja -vanhemmille) loistotilaisuuden ihmetellä jos jonkinnäköisiä eläimiä.
Koska Pihlan yksi ensimmäisiä "sanoja" oli hau-hau, on sille jotenkin luonnollisena jatkumona tullut opetettua Pihlalle muidenkin eläinten ääniä. Ja yllättävän hyvin ne sujuu. Ja joidenkin nimiäkin tavaillaan jo.

Possu on ehkä paras kaikista. Possu sanoo öh-höh, hieman nasaalisesti :)

Lammas on uusin äänitulokas, pää on ilmeisen kiva sanoa.

Pupu on pu ja taitaa sanoakin pu. Mitä ne oikeasti sanoo?! :) Pihla tykkäsi "syöttää" pupua, voi sitä jännitystä ja ilon kiljahduksia, kun pupu tuli heinän lähelle, eihän siihen uskaltanut antaa pupun koskea :D

Lehmä, tai siis "ammuu", on opettelussa, aika usein meillä lehmät sanoo kyllä hau hau.

"Äiti, mitä marsu sanoo?" Marsuhäkillä keskityttiin vain heinien syöttämiseen ;)

Kanan kotkotus on ollut jo jonkin aikaa Pihlan sanavarastossa, joskin hyvin mielenkiintoisella tavalla. Kana "sanoo" tot ja samalla Pihla tökkii etusormella päätään. Ensin luulin, että se oli vaan sattumaa, mutta niin se näyttää toistuvan joka kerta. En tiedä yhtään miksi, en mielestäni itse tee niin sanoessani kotkot :)

Jouduttiin toteamaan, että ihan kaikkiin eläimiin ei todella ole ääniä tarjolla. Vai mitä sanoo peura tai nandu?

Kaikkinensa erittäin kiva päiväretki, varsinkin kun viimeiseksi päästiin Mikon kanssa kokeilemaan jättitrampoliinilla hyppimistä. Meitäkin lapsetti ja kivaa oli :)

My Kind of Town

Chicago on ihana. Tiesin sen jo aiemminkin, mutta nyt tiedän sen vielä paremmin. Todellakin mulle sopiva ja kaupunki mun mieleen.

Tämä kahden viikon loma tarjosi mullekin paljon uutta, sillä Chicagon pohjoispuolen lähiöissä vietetty au pair-vuosi oli erilainen kokemus, sellaista periamerikkalaista lähiöelämää :)
Nyt sen sijaan vietettiin suurin osa lomasta Chicagon sykkeestä nauttien.

Ja arkitehtuurista. Se on todella kaunista. Tiesittekö, että Chicagoon rakennettiin maailman ensimmäiset pilvenpiirtäjät?! Ja niitä kelpaa ihailla :)
Taloja oli kiva ihailla katutasosta, puistoista, veneeltä järvellä, Willis Towerin ja Hancock Buildingin huipuilta ja vaikka uimarannalta. Pihla tykkäsi erityisesti Willis Towerin huipulla näkymien ihailusta, ei mitään merkkejä korkeanpaikankammosta, toisin kuin äidillä...

Kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi jos mielit nähdä paremmin juttuja :)

Talojen sisällä, niiden välissä ja kauniin arkitehtuurin keskellä voi touhuta yhtä jos toista. Voi käydä ilmaisessa Lincoln Park Zoossa, museossa ihmettelemässä maailman parhaiten säilynyttä tyrannosauruksen fossiilia, akvaariossa ihailemassa satoja kalalajeja & meduusoja (ja Pihlan suosikkeja: pingviinejä), pyöräillä rantakadulla, nauttia rantaelämästä, risteillä Chicago-joella ja Michigan-järvellä, ihailla 4th of July-ilotulituksia... Ja ennenkaikkea voi tavata ihania ystäviä monien vuosien takaa ja aloittaa siitä mihin kahdeksan vuotta sitten jäätiin :)

Ja tietty shoppailla :) Ennen matkaa yritin pitää jonkinlaista ostoslakkoa, jotta shoppailu Chicagossa tuntuisi mahdollisimman kivalta (ja että olisi mahdollisimman paljon rahaa jolla shoppailla...). Ja kivalta se tuntuikin! Valikoimat on niin paljon suuremmat ja erilaisetkin, sillä pidättäydyin tiukasti poissa tutuista liikkeistä, kuten H&M, Zara ja Mango. Sen sijaan kulutin aikaa Forever 21:ssa, Old Navyssä, Targetissa ja monissa pikkuliikkeissä. Suurena saajana ostoksissa oli hieman odotetusti Pihla. Tytölle löytyi pilkkahintaan mm. paitoja ja legginssejä, kaikki hieman isommassa koossa, syksyä ajatellen. Ehkä ihanin hankinta oli syksyksi mustavalkoinen pilkullinen takki.
Myös erilaiset askartelutarvikkeet vei isonosan matkalaukuissa (joita ei muuten saa olla kuin yksi per pää nykyään, tyhmää!). Jos ne kiinnostavat, pidä silmällä mai makings -blogiani, jossa rakkaimmat hankinnat esittelen :)

Chicagossa on myös kiva syödä. Ja se siellä onnistuu helposti. Ja siihen kannustetaan. Ruoka on yksi asia, josta chicagolaiset ovat ylpeitä ja jota he syövät. Paljon. Siispä otettiin mallia paikallisilta ja pisteltiin poskeen herkkua monenlaista. Oli hot dogeja chicagolaiseen tyyliin, sushia, donitseja, deep dish pizzaa, korean bbq:ta, katkarapuja Bubba Gump Shrimpissä, kotitekoisia grillattuja hampurilaisia, mac and cheeseä, villin värisiä muroja, twizzlereitä, breakfast muffins, diner ruokaa, bageleita, cupcakeja jne. Maha tuli täyteen moneen kertaan :) Valitettavasti Pihlakin pääsi käsiksi ei-niin-hyviin ruokiin, kun ravintoloiden lasten ruokalistat sisälsivät poikkeuksetta vain ranskalaisia tai makaronia... No, kerrankos sitä :D
Mahtavan tilaisuuden erilaisten ruokien maisteluun antoi sopivasti käynnissä ollut Taste of Chicago -ruokafestivaali. Siellä kymmenet ravintolat kokoontuvat yhteen Chicagon keskustan Grant Parkiin ja ihmiset saavat ostaa joko pieniä makuannoksia tai isoja annoksia erilaisista keittiötyyleistä. Me päästiin maistamaan mm. gumboa, ribs-leipää, pizzaa, pulled pork-leipää ja suklaaseen dipattuja mansikoita sekä jäädytettyä banaania. Kaupan päälle ruoan lisäksi paistui oma nahka, kun Chicagon kuumuus ja auringon polttavuus pääsi hieman yllättämään...

Toki Chicagosta voi ja kannattaa poistuakin katsomaan ympäröivää elämää ja aluetta.
Yksi päivä meillä vierähti ajellen kuuluisan Route 66:sen reittiä, tai sitä missä se menisi, jos koko tie edes olisi enää olemassa. Ajettiin pitkin maissipeltojen reunoja ja läpi pienten kylien, joiden asukasmäärä oli 200 luokkaa :) Lisäksi vietettiin päivä au pair-perheeni luona, missä pääsin näyttämään Mikolle mulle niin kovin tuttuja paikkoja. Illinois'n luontoonkin päästiin tutustumaan, kun ystäväpariskunta vei meidät isoon luonnonpuistoon, Starved Rock nimeltään. Meillä tosin jäi puistosta nauttiminen vähäiseksi, Pihla ei ainakaan vielä ole kova patikoija... :)

Mutta jos Pihlalta kysytään, Chicagossa voi erinomaisesti nukkua vaikka kesken mielenkiintoisimman eläintarhavierailun tai laivaristeilyn. Ja meidän iloksi myös lentokoneessa Pihla tykkäsi nukkua todella hyvin! Pää äidin sylissä, jalat isän ja siinä oli hyvä nukkua, muun muassa läpi kaikkien ruokatarjoiluiden :)

Kaiken kaikkiaan reissu onnistui yli odotusten; kaikki etukäteen jännittäminen Pihlan lentokoneessa viihtymisestä ja muuten ympäriinsä kulkemiseen sopeutumisesta osoittautui turhaksi, tyttö oli loistava matkakumppani.

Huonoa tässä on se, että nälkä kasvaa syödessä ja uusi matkakuume on jo kytemässä. Tokioon olisi  kiva päästä. Tai Taiwaniin. :D

Paluu

Kotona jälleen!
Takana mahtava Chicagon reissu ja ihana lempeä lasku arkeen siskon mökillä viikonloppuna.
Matkakuulumiset on työn alla, kunhan saadaan elämä vauhtiin ja valokuvat käsiteltyä :)

Siihen saakka: pieni maistiainen ihanasta Chicagosta ja skylinesta.
(Ihanalla iPhonen Hipstamaticilla otettu kuva, joita varmasti näette jatkossakin, sillä mulla on uusi ikioma iPhone, jipii :) )

Palaan siis asiaan ja blogimaailmaan jälleen aktiivisemmin, onkin ollut jo ikävä, paljon on lukemista kaikissa blogeissa, kivaa :)

(Jostain syystä Blogger on hävittänyt lukijalistan blogistani, kuulemma yleinen ongelma, johon haetaan ratkaisua. Toivottavasti se saadaan pian...)