Odotettu odottamaton tapahtuma

Vielä viikko sitten kannoin ylpeänä vatsaani, jossa pieni potki ja mylläsi innokkaasti.

Sitten alkoi tapahtumien sarja, joka eteni päiväunien yllätysloppumisesta yön pikkutunneille ja jossa yllättävän merkittävässä roolissa oli vesi, niin meidän lämminvesivaraaja kuin sairaalan allas.

Ja lopputuloksena jotain, minkä odotin ja tiesin tulevan, mutta en vielä osannut kuvitellakaan sen olevan näin lähellä. 25.7. ei enää ole vain päivä muiden joukossa.

Terassi uusiksi

Se kuuluisa omakoti-/rivitalo-/paritaloasumisen klisee taitaa olla, että on niin mukavaa kun on oma piha.

Piha on kiva, mutta terassi se vasta mukava onkin. Lisää mahdollisuuksia sisustaa! Postimerkin kokoinen parveke vaihtui meillä terassiin, johon mahtuu paitsi ihmisiä myös tavaroita.

Viime vuonna kun koti oli vasta hankittu ihan ensimmäisiä hankintoja, siis tyyliin kaksi päivää kauppojen jälkeen, oli terassisohva. Sellaisesta olin jo ehtinyt tovin haaveilla.

Mutta kas, piheydessäni en saanut ostettua suoraan mustilla tyynyillä varustettua, kun beige (plaah) versio oli alennuksessa.

Yritin tehdä sohvasta persoonallisemman, mutta pyh, ei onnistunut, tuli vielä vähän enemmän hempeä kokonaisuus.

No viime kesä niillä mentiin ja tämäkin kesä melko pitkälle.

Kunnes ensin meille tuli tumman harmaa varjo pöydälle.

Seuraavaksi kattoon eksyi killumaan kaksi lyhtyä. Mustia.

Ja sitten vielä tämä ihanaakin ihanampi kuin terassillemme luotu musta matto Granitista.

Niin eihän sohva ollut enää mistään kotoisin. Siispä se piti tuunata.

Mustaa kangasta ei siihen kiireeseen löytynyt, koska heti kun keksin tuunauksen niin pakkohan kangas oli samantien saada. Mutta tummanharmaa ajaa asiansa varsin hyvin.

Jotain väriäkin piti keksiä.

Sellainen terassi. Nyt kun saisi vielä maalata talon harmaaksi ;)

Ja mopsikin voisi saada mustan kaverin. Onneksi vaunut on mustat, sopivat tänne sitten kivasti.

Toit mulle kuumeen

Mää en oo koskaan tunnustautunut kovaksi vauvakuumeilijaksi.

Toki molemmat raskaudet ovat olleet varsin toivottuja ja ensimmäistä pienokaista odotettiin kuin kuuta nousevaa jännityksen sekaisin tuntein.

Mutta nyt ollaan ihan uusissa sfääreissä. Mulla on vauvakuume.

Nyt kun laskettuaika on vain parin viikon päässä nousee kuume päivä päivältä. En yhtään ihmettele suomalaista sanavalintaa odotus raskaudelle. Koska sitä tämä on, yhtä odottamista. Onneksi kaikkien hehkuttama toisen raskauden nopea ja huomaamaton eteneminen on totta, eihän tällaista odottamista jaksaisi kovin intensiivisesti.

Mistähän moinen mahtaa johtua?

Inhorealisti-minäni ajattelee, että miksi haaveilen ajasta, jolloin kaikki menee ihan uusiksi. Kun omat tarpeet jää väistämättä taka-alalle ja pienen ihmisen touhuissa kuluu tovi jos toinen. Maito tursuaa läpi paitojen, kroppa kiittää 9 kuukauden kantourakasta ja synnytyksen autuudesta, 3-vuotias kiljuu vieressä ja stressi kasvaa.

Ruusunpunaisin lasein katsottuna näen kuitenkin jotain ihan muuta. Ihana tuhiseva vauva, joka ahnaasti tarttuu rintaan ja helpottaa salamana äidinkin oloa. Isosisko silittelee ja suukottelee suloisena vauvan päätä ja elämä on tasapainoista.

Ja onhan se ihanaa. Saadaan viimein nähdä millainen möllykkä meidän uusi tulokas on. Päästään tutustumaan ihan uuteen persoonaan ja kokemaan jotain, mitä aiemmin ei olla koettu.

Oikeastikin on varmasti niitä hetkiä kun kaikki sujuu hyvin, vauva on tyytyväinen ja isosisko on kiltti ja yhteistyöhaluinen. Siihen yritän keskittää ajatukseni.

Ruusunpunaisuuteen  ja oikeasti ihaniin osuuksiin voi onneksi upota valokuvien avulla. Läpi raskauden oon kahlannut intohimoisesti läpi valokuvia Pihlasta. Ja niitähän riittää, helposti jotain 1000+ kuvaa taitaa olla tytöstä. Vauvakuvia on vaan niin ihana katsella. Yksi kuva kerrallaan on mahtavaa palata niihin ainutlaatuisiin fiiliksiin. Ja pikakelauksella on hauska seurata pienen ihmisen kasvua. Miten monta virstanpylvästä siihen mahtuukaan.

Tuskin maltan odottaa, että päästään kokemaan ne virstanpylväät toisen kerran uuden tulokkaan kanssa. Ja valokuvaamaan.

Kuvituksena Pihla 0-1,5veenä. Ihanana vauvana.