Vappua, jee!

Jos pääsiäinen on merkki keväästä niin vappu on sitten kyllä merkki kesästä. Ja se jos mikä on kivaa.




Tänä vappuna meillä juodaan simaa serpentiinien ja ilmapallojen keskellä, kuunnellaan työväenlauluja, annetaan Pihlan ensimmäistä kertaa valita oma kaasupallo ja poksautetaan sivistyneesti vain yksi kuohuva. Tykkään.

Taakse jäi

Viime viikonloppuna oli aika hyvästellä koti.

Koti, jossa meidän oli hyvä olla. Ihana asunto, mahtava sijainti.
Koti, johon muutettaessa ovessa vielä luki kaksi nimeä.
Koti, johon tuotiin ensin pieni koiranpentu.

Sitten pieni vauva.

Paljon tapahtui niiden seinien sisällä ja siellä asumisen aikana. Voisi jopa sentimentaalisesti todeta, että siellä kasvettiin aikuisiksi. Bilettävistä opiskelijoista työssäkäyviksi vanhemmiksi.

En ikinä unohda kotia, jossa pieni koki kaiken ensimmäistä kertaa. Ja kasvoihan se lapsikin.

Meidän oma koti.

Muuton keskellä...

... syödään ruoka olohuoneessa muuttolaatikon päällä. Kummasti maistui Pihlalle ruoka paremmin näin jännittävissä olosuhteissa. Ehkä ei laitetakaan ruokapöytää ollenkaan?!





... pistetään vesileikit pystyyn. Samalla kun äiti tyhjentää keittiön muuttolaatikoita kaappiin häviää kuppeja mystisesti. Ja sieltähän ne löytyi, vessasta. Onneksi ei parhaat astiat kuitenkaan :)

Kohta tämä on onneksi ohi, sitten voi huokaista hetkeksi.

Väliaikaista kaikki on vaan

Kymmenet pahvilaatikot odottaa täyttäjäänsä.
On aika ottaa askel eteenpäin ja siirtyä yhtä pykälää lähemmäksi pitkäaikaista unelmaa.

Kaikki on hetken väliaikaista.
Mutta täytyy siitäkin väliaikaisuudesta ottaa ilo irti. Onhan meillä sitten sentään 3,5 neliötä enemmän tilaa.
Joskin siihen ilo jää, sillä ulkonäöllään tämä asunto ei häikäise.
Vai mitä mieltä olette keittiöstä? :)

Siispä piristykseksi suunnittelin huoneiden järjestyksen ja kalustuksen, siitä saa kummasti virtaa ja innostusta uuteen siirtymisessä.
Joskin vanhoilla tavaroilla mennään, ei viitsi/jaksa/huvita hankkia mitään uutta tähän hätään.

Makuuhuoneesta tulee tällainen:

Ja olohuone muotoutunee tällaiseksi:

Kai tästäkin väliaikaisuudesta osaa nauttia. Sillä loppu sille saattaa olla lähempänä kun uskonkaan...

Aina voi koristella

Täysin uskonnottomana, syntymästäni asti, pääsiäinen ei ole koskaan mulle henkilökohtaisesti ole ollut harras tai edes kovin tärkeä juhla. Kärsimysnäytelmien sijaan mua kiinnostaa puput, tiput, munat ja muut.

Ja niillähän saa koristella! Ja minä, jos kuka hyödynnän kaikki mahdollisuudet koristeluun :)

Pääsiäiskoristelussa pääsee vieläpä toteuttamaan täysin päinvastaisia koristusintohimoja kun mulla yleensä on; kirkkaita värejä ja kaikenkirjavia koristeita.

Hain ulkoa oksia, joihin liimailtiin Pihlan kanssa silkkipaperikukkia ja oksille pääsi roikkumaan suloisia pupuja ja sieniä (miten sienet liittyy pääsiäiseen?!).

Koska suklaamunat ja pääsiäisrakeet pysyttelevät piilossa kaapeissa, virkkasin koristeiksi munia. Näillä kelpaa leikkiä vähän rajumminkin.

Myös Pihla kantoi kortensa kekoon pääsiäiskoristeluissa. Päiväkodissa tyttö oli kylvänyt ohraa ja koristeetkin oli tehnyt itse; maalattu muna ja pupu. Ihanat pienen omat tuotokset, jotka nään vielä kymmenien vuosienkin päästä osana meidän pääsiäiskoristeita. Perinteitä tekemässä :)

Ja mitä olisi pääsiäinen ilman tipuja?!

Nappijuttu

Pihlan 2-vuotissynttäreitä valmisteltiin asiaankuuluvalla innolla ja veikeydellä ja juhlittiin sitäkin suuremmalla innolla ja lystillä.

Koska juhlasuunnittelu on yksi paljon pitämistäni asioista, oli näilläkin juhlilla teema.
Viimevuotinen "shabby chic" jätettiin historiaan ja uudeksi teemaksi suloisen kaksi vuotiaan synttäreille valikoitui napit. Söpö kuin nappi, tiäksä? :)

Perinteiset paperikutsut (klik!) pistettiin matkaan ja sitten alkoi juhlavalmistelut.

Juhlapöytä pistettiin koreaksi. Inspiraationa siihen tietenkin napit.

Oli Väinämöisen palttoonnappeja lohitäytteellä. Oli isompi valkosuklaajuustokakkunappi(kakku).

Ja olivat nämä ylpeydenaiheeni:

Nappikeksejä!

Nappikoristeluja kuppikakkuja!

Napit jäi ruokapöytään, koristelussa menin taaperoystävällisellä linjalla: ilmapalloja ja lippuja. Ilmapalloja oli iso määrä myös vapaana ja niistäkös riemu repesi.

Ei ehkä yllätä ketään, että lahjoja kertyi iso määrä. Kaikkien mielestä lapsille lahjojen ostaminen taitaa olla aika kivaa :)

Ykkössuosikeiksi näistä lahjoista on nousseet Fortuna-peli, Brion punainen hella, sateenvarjo, nuken rattaat ja Ti-ti Nalle-lelut. Niillä, ja miljoonilla muilla leluilla, kelpaa leikkiä.

Kivat oli juhlat, ihana 2-vuotias lapsi.

Ensi vuonna uudestaan!

Minne katosi päivät?

2.3.2010

2.3.2012

Vaikka näihin päiviin on mahtunut lukuisia tapahtumia, sattumuksia, oppimisia, iloja ja suruja tuntuu siltä, kuin siitä olisi ihan vähän aikaa.
Milloin mun vauvasta tuli 2-vuotias reipas taapero, joka on kaikkea muuta kuin vauva? En ymmärrä.
Sinne samaan paikkaan katosi varmasti myös ne päivät, kun ehdin kirjoittaa blogia. Tyhmää.