Mikrobloggausta

Niin kuin on huomattu viime aikoina, on bloggaamiseni jäänyt minimalistiselle asteelle. Työt ja vapaa-ajan vähentyminen rokottaa tehokkaasti tätä harrastusta. Mikä harmittaa. Toisaalta aiheetkin on olleet ihan hukassa, ei tunnu irtoavan mitään.

Mutta koska totaalihiljaisuus on tylsää ja haluan tätä jatkaa, otan matkaan uuden ulottuvuuden: mikrobloggauksen á la Twitter!

Olen jo pidemmän aikaa käyttänyt Twitteriä pääasiassa erilaisten julkkisten seuraamiseen ja hiljalleen oma tweettaus on alkanut kiinnostaa.
Koska Facebook tarjoaa mahdollisuuden henkilökohtaisiin päivityksiin, keskittyy Twitterini kuitenkin pääasiassa yhteen asiaan:  tässä hetkessä elämiseen ja kiitollisuuteen.
Siispä pyrkimys on päivittäin tweetata aiheella "parasta päivässä". Tarkoituksena on löytää ne ilon ja onnen hetket ihan tavallisesta päivästä. (Inspiraationa tässä toimii Trista Sutter, joka samaisia asioita tweettaa.)

Voit seurata tweettejäni suoraan Twitterissä tai myös täällä blogissa, lisäsin nimittäin tuonne sivupalkkiin feedin tweeteille (oi miten ihanaa suomen kieltä ;) ).

Muistinvirkistystä

Kylläpä voikin olla vaikeaa löytää tauon jälkeen opiskelumotivaatio! Tuntuu kuin pää olisi kohmeessa ja lukemisen taito unohtunut.

Töihin paluu toi tullessaan myös pakko-opintoja, kun lääkehoidon täydennys-/kertauskoulutus osui kohdalleni.
Ajattelin, että pikku juttu, nopsasti luen materiaalin ja menen tyytyväisenä tenttiin.
Pyh ja pah. On ollut yllättävän vaikeaa löytää hyvä tapa lukea. Ja ennenkaikkea hyvä aika lukea. Materiaali kun on netissä oli lukeminen teknisestikin hankalaa, klikkailua eteenpäin ja huono asento. Ja kuin tilauksesta Pihla lyhensi päiväuniaan hetkellisesti puoleentoista tuntiin ja lukuaika jäi vähemmäksi.

Ja yllättävän vaikeaa on myös unohtaa oma perfektionismi ja ajatella, että tämä ei ole niin iso asia kuitenkaan...

Hetken luettuani huomasin palaavani tuttuun pänttämistyyliin opiskeluajoilta. Luen ja kirjoitan samaan aikaan. Eräänlainen sisälukutekniikka tämäkin lienee. Ja hyväksi havaittu, sillä tentit tuppasivat menemään melkoisen hyvin.
Millaisia tekniikoita teillä muilla on? Olisiko parempia kuin tämä?

Mutta hitsi että on raskasta tämä opiskelu! Täytyy vaan todeta, että onneksi se on väliaikaista, en millään jaksaisi tällaista elämää. Oon ajatellut jatko-opintoja, maisteriksi ja sitten opettajaksi, ja nyt tiedän sen varmaksi, mitä olin aiemmin ajatellut: haluan odottaa, että ei ole pieniä lapsia opiskeluaikoina. Ei millään riittäis energia.
Nostan hattuni erittäin korkealle äideille, jotka saavat ajan, energian ja järjen riittämään opiskeluun ja äitiyteen. On se vaan niin erilaista, kun opiskelujuttuja pitää tehdä kotonakin, mahdollisen pitkän lähiopetuksen päälle vielä. Töissä käydessä sentään saa jättää hommat sinne ja keskittyä vapaa-aikaan kotona.
Sitä tulee niin mukavuuden haluiseksi nopeasti :)

Murtunut jauhopeukalo

Onneksi vain kuvainnollisesti.

En ole nimittäin leiponut aikoihin. En tiedä miksi. Joku rikkoi mun jauhopeukalon.
Harmittaa, koska olisi kiva leipoa. Ja olisi kiva syödä niitä leipomuksia.
Ja harmittaa, kosa leivonnat on ollut iso osa blogia ja nyt ne jutut on jääneet vallan.

Moneen kuukauteen en ole juuri mitään leiponut, kesälläkin pääasiassa vanhoja tuttuja.
Ja yksi niistä oli vielä ihan onneton versio alkuperäisestä. Jättidominokakku lässähti ja päätyi puolikkaaksi versioksi oikeasta :) Onneksi maku oli hyvä.

Mahtui joukkoon yksi ihana uusi tuttavuuskin, mansikkabrita. Oon vältellyt britan tekemistä, koska ajattelin, että marengin tekeminen olisi hurjan vaikeaa. No, eipä ollutkaan, kiitos yleiskoneen. Käsivatkaimella en varmaan jaksaisi vatkata tarpeeksi kauaa :) Ohje britaan löytyi täältä.

Kovin kesäisiä siis nämä leipomukset.

Nyt kun kesä meni, pitäisi keksiä jotain syksyisempää sortimenttia. Peukalo tuntuu hiljalleen parantuvan ja jotain olisi kiva tehdä...

Ehdotuksia? Onko joku tehdnyt britaa muilla täytteillä? Millä?

Entä millaisia omenaleipomuksia harrastatte näin syksyisin?

Punainen italialainen

Ei, mieheni ei vielä ole keski-iän kriisissä eikä ole hankkinut Ferraria.

Kesähelteillä vanha jääkaappi sanoi sopimuksensa irti ja jouduimme retkimallin käyttäjiksi. Uuden hankinta oli tietenkin välttämätöntä, mutta näin jääkaapinostoneitsyinä yllätyimme suuresti moisten laitteiden hinnoista. Koska tulevaisuudessa häämöttää täysi keittiöremontti tuntui hurjalta maksaa väliaikaisesta jääkaapista hullu hinta, kun uuteen keittiöön oltiin päätetty hankkia tämä ihanuus.

Siispä meille muutti Smeg.

Enpä olisi aiemmin ajatellut ihailevani kodinkonetta. Ihana punainen pullukka, pienen italialaisen mittainen.

Tarjoushaukan kanssa kun on naimisissa, ei tätäkään haettu ensimmäisestä kaupasta. Eikä edes kaupasta ollenkaan. Kuten jo Fatboyn hankinnassa huomattiin, tarjoaa Saksa paljon edullisempia hintoja. Löytyi eMarkt24 , josta sai paitsi hyvän hinnan myös kotiinkuljetuksen. (Joskin vain alaovelle konttilavalla, mistä ei käy kauppaa vaan äärimmäisen tylyä kuljettajaa syyttäminen. Palveluammattissa muka, pyhpyh.)

Jääkaapin päälle sain viimein paraatipaikalle ihanan lasikupuastian, jonka sain jo 3 vuotta sitten valmistujaislahjaksi. Kaverina siellä on pienempi punainen paholainen, Tangent Unon radio.

Varsin mukava vekotin ja keittiön sulostuttaja. Nyt tarttis vaan saada se keittiö yhtä suloiseksi.

What WE Wore Wednesday #2

WWWW-postaukset ovat harventuneet ja pysynevät vähän harvempina jatkossakin. Syynä tässäkin se kuuluisa töiden aloitus (kuinkahan paljon voin vielä käyttää tätä veruketta?). Koska kuljen työmatkat pyörällä ja töissä olen äärimmäisen tyylikäs kokosinisessä, en järin paljon panosta työpäivien vaatteisiin. Vapaapäivinä yritän sitäkin enemmän. Nyt vaan on tökkinyt ja lupaan parantaa tapani, ihan itseni ja lähellä olevien ihmisten vuoksi :)

WWWW-posts have gotten less frequent lately. And it seems they will stay like that. Once again I play the work card... Since I ride my bike to work and back and at work I am ever so fashionable in all blue attire I don't put much effort to my clothes on working days. But on the days off I try that much harder. Lately I've been really bad and I promise to get back on track, for me and for those around me :)

Viime aikoina Pihla on jälleen edustanut paljon söpömpänä kuin minä, mutta kovasti mäkin yritän :)

Pihla has been a lot cuter in the recent days, but I try to keep up :)

Shirt - Gina Tricot

Cardigan - H&M

JEans - Cubus

Scarf - Gina Tricot

Head band - H&M

Shirt - Zara Kids

Cardigan - H&M

Pants - H&M

Scarf - Zara Kids

Hat - Yours truly

Kuin kaksi marjaa nämä äiti ja tytär :)

Like mother like daughter :)

Dress - Dressbarn

Leggings - Forever21

Earrings - Somewhere in Paris

Bracelet - KappAhl

Tässä asussa juhlin 3-vuotis hääpäiväämme Ravinteli Berthassa.

In this outfit I went out to our 3rd wedding anniversary dinner.

Shirt - Forever 21

Jeans - JaninaF

Shirt - Bogi @ Stockmann

Leggings - Lindex

Coat - OshKosh @ Target

Pants - H&M

Shoes - Stadium

Hat - Yours truly

Pihlan syyslook, silloin kun ei olla hiekkalaatikolla ja leikitä pitkin poikin maassa.

Pihla's look for the fall, for those moments when she doesn't play all over the ground.

Kiitos kun piipahdit ja ihmettelit meidän asuja :) Kurkkaapa muidenkin WIWW-naisten suoritukse tältä viikolta!

Thank you for stopping by and taking a look at what we wore! Have a great week!

Mitä leikittäis?

Mä olen vähän hukassa Pihlan leikkien kanssa. On nimittäin hankalaa siirtyä omissa ajatuksissa ja toiminassa pois niistä vauvamaisista leikeistä, joissa vaan pällistellään ja syödään tavaroita.
Mitä 1,5-vuotiaan kanssa pitäisi leikkiä? Mitä ne osaa ja mistä ne tykkää? Millaisia leluja pitäisi olla?

Selkeästi tytön mielenkiinto on siirtynyt "oikeaan" leikkimiseen. Esimerkiksi vauvanuket ovat nyt suuri juttu. Pieni vauvanukke, Simba nimeltään (kiitos valmistajansa :) ), on niin kovassa käytössä välillä, että sen vaatettakin on pitänyt pestä kun vauva luuhaa milloin missäkin. Tänään Pihla yritti opettaa Simbaa kävelemään ulkona.

Myös ruokaleikit näyttää olevan kivoja, taannoisella Ikean reissulla tyttö piti väkisin viedä pois leikkikeittiöstä. Siispä matkaan tarttui kattila- ja kauhasetit.

Mun leikkifilosofiani lasten suhteen on kyllä pitkälti se, että mielikuvitus olkoon rajana ja valmiita leikkejä on turha kehitellä. Äidin rahapussi riittää välillä enemmän kuin hyvin pitkäksikin aikaa. Mutta jotain virikkeitä olisi kiva tarjota. Nuo vauvalelut kun ei selkeästi enää kiinnosta ja ne nakataan heti syrjään. Ja toiset leikit on Pihlalle ehkä vielä turhan haasteellisia, kärsivällisyys ei oikein riitä palikkojen pinoamiseen, ainoastaan äidin tornien kaatamiseen, mikä onkin kyllä hauskinta ikinä.

Jotain ideoita olisi siis kiva kuulla.

Toisaalta tääkin on jälleen niitä asioita, joista saa itsellensä aivan turhan suuret paineet ja stressin aikaiseksi. Toisten mielestä "hyvä äiti" leikittää lapsiaan, kulkee puistoissa päivät pitkät, tarjoaa erilaisia leikkejä ja askartelee. Toisten mielestä sitä kaikkea ei tarvitse. Sukulaisnainen totesi joskus "Minä en ole lasteni leikkitäti vaan äiti." Totta sekin. "There's something every child knows. Daddies are fun but mummies mean businness." Onko näin? Olisi sitä kai kiva itsekin olla hauska :)
Varsinkin nyt, kun työt vievät ison osan yhteisestä ajasta, on kiva tehdä siitä yhdessä vietetystä ajasta mukavaa ja oikeasti yhdessä tehdä jotain. Enkä nyt tarkoita jumppia, muskareita ja muita harrastuksia. (Ne on asia erikseen ja niihin palataan ;) )

Miten teillä leikitään?

Kuvituksena Pihlan leikin tiimellyksessä puhelimen, Simban, isän ja repun, pillin sekä palikoiden kanssa.

Rullaati rullaa

Niin se arki alkaa rullata meilläkin. Ensimmäinen työviikko takana ja kaikki on mennyt hienosti. Pihla tuskin edes huomaa, että mä olen mitään töitä aloittanut, kun "hoitopäiviä" on ollut vasta kolme.
Sitä paitsi mummun kanssa Pihlalla oli sen verran lokoisat oltavat, että tyttöä varmaan harmitti olla mun kanssa :) Mummu nimittäin vietti lähemmäs kaksi tuntia Pihlan kanssa puistossa kahtena päivänä, luksusaktiviteetti johon mä en taivu noin pitkäksi aikaa.

Nyt edessä on vapaapäivät, kolmivuorotyöläisen viikonloppu alkaa nyt. Jee!

Nyt on aika nauttia niistä tavallisista asioista. Sängyllä hyppivästä taaperosta, joka oppi yhtäkkiä juomaan lasista ilman suurempaa harjoittelua. Hyvästä ruoasta ja ihanan aviomiehen seurasta. Virkkauksesta ja askartelusta. Kavereiden seurasta.

Ja bloggaamisesta. Kuulumisiin siis :)