On kivaa muistella mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut, mihin elämä on meitä kuljettanut. Jokaiseen kuukauteen on mahtunut paljon asioita, mutta tässä kohokohdat. Kuten arvata saattaa, monet kohokohdat liittyvät Pihlaan :)
Juhlittiin hyvän ystäväni häitä (sieltä nämä kuvatkin) heti vuoden alkuun,
oli ihanat talvihäät.
Odotettiin ja jännitettiin.
Olin vihdoin hyvävointinen odottaja, ei pahoinvointia,
ei supistuksia, vain mukavaa odotusta.
Pesänrakennusvietti oli kovassa vauhdissa, neuloin, virkkasin,
ompelin ja järjestelin kotia.
Jäin äitiyslomalle 5. helmikuuta, pystyin olemaan loppuun asti töissä,
mikä oli positiivinen yllätys.
Odotettiin ja jännitettiin.
Tehtiin viimeinen reissu kaksin, Tukholmaan.
Siltä reissulta Mikko osti Laphroak-viskiä vauvan syntymän
juhlintaa odottamaan.
Kasattiin vaunut ja laitettiin kaikki kuntoon vauvaa varten,
viimetipassa.
Kuun lopussa jouduin sairaalaan pre-eklampsian vuoksi,
ehdin olla 3 viikkoa äitiyslomalla. Harmitti kamalasti,
sairaalaan joutuminen oli yllättävän kova paikka.
Paniikki iski, vauva tulisi ja paljon aikaisemmin kun oltiin ajateltu!
Olin psyykannut itseni siihen, että ainakin 41 viikolle mennään.
2.3.2010 kello 08.53 elämä muuttui.
"Riisi" syntyi,
raskausviikolla 38+3.
Se tunne säilyy ikuisesti mun mielessä, kun katsoin sitä pientä
juuri syntynyttä rääpälettä. Se oli niin outoa, jännittävää,
hämmentävää, ihmeellistä. Siinä se oli ja siitä se alkaisi.
Koko maaliskuun meillä kävi paljon ihmisiä "Riisiä" ihailemassa
ja me vanhemmat ylpeinä esiteltiin aikaansaannosta.
Paitsi tunnetasolla, myös käytännössä elämä muuttui.
Ei pitkiä yöunia, ei rauhallisia iltoja, ei merkitystä omalla nälällä.
Jos vauva oli tyytyväinen, äiti oli tyytyväinen.
Todellista symbioosia.
"Lapsen rakastamisen mukana tulee järjetön pelko", sanoi Elsa Saisio jossain haastattelussa.
Allekirjoitan tuon täysin, se kuvasi alkuaikojen tunteita hyvin.
Nykyisiä tunteita myös.
Päätettiin tytön nimi, "Riisistä" tuli
Pihla Ella Ilona.
Meitä on nyt kolme.
(Ai niin, oli mulla omatkin synttärit :) )
Alettiin oppia elämää Pihlan kanssa, elämään tuli jonkinlaista
säännöllisyyttä ja rytmiä.
Mikon paluu töihin isyysloman jälkeen oli outoa, siinä me oltiin
sitten kaksin tytön kanssa kotona.
Pihlan kehitystä oli huima seurata, enää se ei ollutkaan
mikään pieni makaava rääpäle.
Ensimmäiset hymyt saatiin ja talletettiin lukuisiin kuviin
ja videoihin.
Yhtä juhlaa!
Pihlan 1. vappu :) Hauskaa, miten tällaiset vuosittaiset tapahtumat saa ihan
uuden puolen, kun ne viettää ensimmäistä kertaa lapsen kanssa.
Pihla sai hymynaama-kaasupallon :)
Pikavisiitti Helsinkiin, kävin katsomassa Adam Lambertia
X-factorin tuloslähetyksessä.
8.5. juhlittiin nimiäisiä, suku oli koolla tyttö ihailemassa.
Pihla sai kolme ihanaa kummia, siskoni, tämän mies ja rakas ystäväni.
Heti perään 9.5 juhlittiin ensimmäistä äitienpäivää.
Outo tunne olla itse sen päivän sankaritar.
Aloin tottua kotona oloon, päiviin tuli omat touhunsa, ajatus töistä
tuntui (ja tuntuu edelleen) kaukaiselta.
Pihla alkoi varsinaiseksi papupadaksi. Oli hauskaa, kun tyttö alkoi
äännellä yhä enemmän. Murinaa ja örinää lähinnä :)
Pieniltä vaikuttavat asiat toi suurta riemua, kuten mahallaan
ollessa pään kannattaminen jatavaroihin tarttuminen.
Nautittiin alkukesästä täysin rinnoin,
ulkoiltiin paljon ja vaan köllittiin viltillä ulkona.
Pihlan ensimmäinen nimipäivä!
Sain vimman laittaa parveketta kesäkuntoon, vihdoista viimein.
Pienestä parvekkeesta tuli oikein soma, erityisesti Rufus viihtyi siellä.
Vietettiin maalaisjuhannus siskoni mökillä.
Rufus lähti "kesäsiirtolaan" mummin ja taatan matkassa.
Kesä ja loma, mitkä ihanat sanat!
Paitsi Pihlan eka kesä, myös Mikon eka pitkä kesäloma.
Ajettiin yli 3000 kilometriä ja käytiin paikassa jos toisessa näyttämässä
Pihlaa ja paikkoja Pihlalle.
Kuumat paikat, hirvittävä helle ja jopa tuskainen olo.
Pihla kääntyi 4-kuukautispäivänä selältä vatsalle, jipii :)
Elettiin koiratonta elämää ja Mikko nautti kun ei tarvinnut aamuvarhain ja
iltamyöhään lähteä lenkille.
Mikon loman loppu paluu arkeen :(
Reissu siskoni suloiselle mökille.
Rufuksen 2-vuotissyntymäpäivä.
Säilöntähulluus iski, pakkanen pullollaan mansikoita ja raparperia,
mikälie pesänrakennusvietin sivuoire :)
Tasaista eloa ja oloa, mitä nyt vähän stressattiin mitä uintiharrastuksesta tulee,
kun tyttö ei niin nauttinut kylpemisestä tuolloin
(tuo kolmas kuva ja ilme siinä paljastaa paljon :D )
Puolikas vuosi Pihlalla elämää takana!
1.9. puhkesi ensimmäinen hammas, samana päivänä
tyttö sai ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa, bataattia.
Minisynttäritkin juhlittiin 2.9., kenraaliharjoituksena ekoille synttäreille.
Nauruhanat aukesi, kunnon hekotus löytyi ja siitä riitti riemua monelle :)
Uusien harrastuksien aika, vauvajumppa, -muskari ja -uinti.
Oma paluu harrastamisen pariin, zumban muodossa.
Ensimmäinen kunnollinen ulkomaanreissu koko porukalla,
päivä Tukholmassa. Kivaa oli, mennään toistekin.
Lisää hampaita, huonoa syömistä.
Harrastuksia ja kadonneen päivärytmin metsästystä...
Mikon juhlakuukausi, ensin isänpäivä, sitten syntymäpäivä.
Kakkua oli siis tarjolla useampaan otteeseen :)
Pihlan ensimmäinen kunnon nuhatauti,
taisi olla pahempi paikka äidille kun tytölle.
Pihlalla 10 kiloa rikki :D
Tyttö lähti liikkelle, ryömien.
Olohuoneen muodonmuutos (joka on kyllä vieläkin kesken...)
Vilinää, vilskettä!
Meidän perheen ensimmäinen joulu, sen parissa tämä kuukausi
vierähti nopeaan. Askartelua, leivontaa, ruoanlaittoa ja väkerrystä.
Pihlalla on jo 5 hammasta, ryömii, melkein konttaa, nousee istumaan,
syö sormin kuin mestari, osaa vähän syödä lusikalla, juttelee sen kun kerkiää,
sanoo heippa, äiti ja oho,
vilkuttaa, taputtaa, nauraa ja on suloinen.
Summa summarum, mahtava vuosi!
Kiitos kaikille tänä vuonna blogini matkassa kulkeneille, blogin tuottaman ilon olisi voinut lisätä joka kuukauden kohdalle. Kiitoskiitoskiitos lukijoille!
Hauskoja uuden vuoden juhlia kaikille, me vietetään tämä juhla kotilinjalla, muiden ilotulituksia vakoillen.