Jo pidemmän aikaa oon pohtinut yhtä asiaa: miksi aikuisena on niin vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja tulla kaveriksi? Poika- ja tyttöystäviä ihmiset osaa hankkia vaikka miten ja ties millä keinoilla, mutta kavereita on paljon hankalampi "saada".
Miten tähän on tultu?
Lapset tutustuu varmasti joka viikko uuten ihmiseen, tarhassa, kerhossa, koulussa, harrastuksissa. Myöhemminkin koulun myötä tulee paljon kavereita.
Mutta missä aikuiset tapaa uusia kavereita? Nyt kun koulut on käyty ja töissäkään en tällä hetkellä ole, täytyy alkaa luovaksi :)
Asia on pyörinyt mun mielessä erityisesti nyt kotona ollessa, Sitä kun viettää suurimman osan päivästä alle metrin mittasen ihmisen kanssa alkaa kaivata hieman syvällisempää seuraa.
Tilanne vaan on hieman haasteellinen, sillä itse ainakin kaipaan seuraan erityisesti päivällä. Olen sen verran kotikissa, että illalla on kiva olla kotona, onhan se ainoa aika olla Mikonkin kanssa. Mutta päivällä juttuseura on enemmän kuin tervetullutta.
Ns. vanhoissa kavereissani ei ole montaa lapsellista, eikä varsinkaan lapsen kanssa kotona olevia. Toisaalta, eihän sitä montaa edes tarvitsisi, yksikin riittää tietenkin. Mutta ainahan on kiva tavata uusia ihmisiä :)
Ja mitä enemmän kavereita, sitä enemmän on mahdollisuuksia jopa saada tapaamisia onnistumaan, sillä aikataulujen yhteensovittaminen kahden aikuisen, saatika kahden lapsellisen aikuisen, välillä on melkoisen haastavaa puuhaa :)
Mutta miten, missä, milloin niitä ihmisiä tapaa? :D
Jotain olen jo kokeillut, toisissa epäonnistunut.
Nettitreffit
- En oo koskaan käynyt nettitreffeillä tavatakseni miehen, mutta nyt olen kokenut äiti-lapsi-version nettitreffeistä, jo kahdesti! Eikä tarvinnut pettyä, seura osoittautui molemmissa oikein mainioksi. En olisi uskonut tätä blogia aloittaessani, että sen kautta tapaan ihmisiä. Ihan mahtavaa.
Harrastukset
- Vauvajumppa syksyllä oli ihan pettymys, vähän ihmisiä ja muut ihmiset vielä ujompia kuin minä.
- Vauvamuskarissa koko syksyn oli hauskaa, mutta juttu päättyi aina muskarin ovelle. Tällä viikolla yksi äideistä ehdotti lounastreffejä seuraavan muskarin jälkeen. Monet meistä innostui kovasti, hassua, että vasta nyt saadaan aikaiseksi.
Naapurusto
- Kaupunkiasuminen tuo oman haasteensa, samoin talvi, kun ei paljon pihalla hengailla. Tiedän, että meidän taloyhtiössä on kaksi perhettä, jossa on alle 2-vuotias. Toisen äidin jopa tiedän töiden kautta. Mutta enpä ole silti tehnyt asian eteen mitään. Kadehdin Magicpoks-blogin Majta (meidän muskarikaveri muuten, jännää :D ), joka joskus kertoi vain tiputtaneensa kortin naapurin luukusta, kun oli nähnyt tämänkin olevan raskaana. Nyt ovat oikein hyviä kavereita.
Tää on oikeesti aika jännittävää, yhdenlaista deittailua :) Samanlaisia asioita sitä miettii; miten antaa itsestään hyvä kuva, mistä puhua, mitä tehtäis :) Entä sitten kun on tavannut jonkun, miten siitä eteenpäin? Pitääkö kysyä, että voitko alkaa oleen mun kaveri? :)
Muutkin miettii samaa asiaa,
Alaks olee?-blogi pyörii juurikin tämän aikuisten ystävienhankinnan ympärillä. Helpottavaa tietää, että en ole yksin näiden ajatusteni kanssa... :)