Eipä tarvinnut jouluna jättää Trivial Pursuitia pelaamatta nopan puuttumisen vuoksi, koska Pihlan lahjojen joukosta löytyi jättiläismäinen noppa. Onneksi on lapsi ja lapsen tavarat.
torstai 29. joulukuuta 2011
lauantai 24. joulukuuta 2011
Hei, se on kasvanut!
On Pihlan elämän toinen joulu.
Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut erittäin selväksi, että meillä ei ole enää vauvaa. Meillä asuu iso tyttö. Taapero, joka mennä viipottaa ja ennen kaikkea puhua pälpättää.
Ei ole enää vauvajoulu, niin kuin viime vuonna.
Vaan taaperojoulu.
Suosikkijoulukoriste on silti sama, tänä vuonna se sai vain aivan uusia ulottuvuuksia, kun Pihla löysi sieltä yhtä jos toista ihmeellistä ja mahtavaa.
Oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulu ihan jokaiselle, vauvalle, taaperolle ja aikuiselle.
Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut erittäin selväksi, että meillä ei ole enää vauvaa. Meillä asuu iso tyttö. Taapero, joka mennä viipottaa ja ennen kaikkea puhua pälpättää.
Ei ole enää vauvajoulu, niin kuin viime vuonna.
Vaan taaperojoulu.
Suosikkijoulukoriste on silti sama, tänä vuonna se sai vain aivan uusia ulottuvuuksia, kun Pihla löysi sieltä yhtä jos toista ihmeellistä ja mahtavaa.
Oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulu ihan jokaiselle, vauvalle, taaperolle ja aikuiselle.
torstai 22. joulukuuta 2011
Ai mikä joulu?
Joulu on päässyt hiipimään ihan salaa nurkan taakse.
Syitä on monta, enemmän tai vähemmän perusteltuja.
Syksy meni vauhdilla, päivät viipotti ohi kun jaoin aikaani töiden ja kodin välillä.
Ajankulua ei ehtinyt ajatella, kun tavallisen arjen pyörittäminen vaati ihan uusia taitoja ja ajankäytönhallintaa.
Ja on niin syksyistä ja pimeääkin :( Juuri nyt on vaikea muistella, miten viime jouluna oli hanget korkeat nietokset. Ihan pienikin määrä riittäisi mulle, joten olisin tyytyväinen tämän hetkiseenkin tilanteeseen. Onneksi mennään joulun viettoon "maalle" (10 km Tampereen keskustasta ;) ) ja siellä on enemmän lunta kun meillä!
Mutta toisaalta, onko sillä merkitystä, että en ole valmistautunut pitkään ja hartaasti?
Haikeudella ja toisaalta hyväntahtoisen huvittuneesti selailin taaksepäin viime joulukuun postauksia, kun olin jaksanut oikein kalenterin pistää pystyyn. Silloin oli aikaa. Silloin oli energiaa. Silloin oli ihana joulu.
Mutta uskon kyllä, että tästäkin joulusta tulee oikein ihana. Osaan ehkä vielä enemmän arvostaa sitä hiljentymistä ja rauhoittumista, kun on koko syksy menty tukka putkella ja vielä tämäkin viikko menee töissä aina perjantai-iltaan asti.
Joulu tulee kuitenkin, oli siihen valmistautunut tai ei, ja se on mukavaa kaikesta huolimatta.
Ihania viimeisiä joulun odotuksia kaikille!
Joulu tulee kuitenkin, oli siihen valmistautunut tai ei, ja se on mukavaa kaikesta huolimatta.
Ihania viimeisiä joulun odotuksia kaikille!
Kuvituksena pienoinen Pihla viime joulun juhlimisen tuoksinnassa.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Sillä välin lasten pöydässä...
Elämä on ollut melkoista hullun myllyä viime aikoina. Töitä piisaa ja vapaa-aikana on menty tukka putkella, kotiaikaa tuntuu olevan hurjan vähän.
Onneksi itsenäisyyspäivänä oltiin koko porukalla kotona ja saatiin vielä Pihlan kummitätikin kylään.
Pysähdyttiin hetkeksi ja laitettiin kystä kyllä. Ja syötiin hienoilta lautasilta.
Kaikki muut paitsi Pihla.
Lapsi pienoinen saa tyytyä vielä pitkän aikaa muoviastiastoon :) Ruoka sentään oli samaa, ei ole vielä tarvinnut turvautua nauraviin nakkeihin ja ranskalaisiin.
Onneksi itsenäisyyspäivänä oltiin koko porukalla kotona ja saatiin vielä Pihlan kummitätikin kylään.
Pysähdyttiin hetkeksi ja laitettiin kystä kyllä. Ja syötiin hienoilta lautasilta.
Kaikki muut paitsi Pihla.
Lapsi pienoinen saa tyytyä vielä pitkän aikaa muoviastiastoon :) Ruoka sentään oli samaa, ei ole vielä tarvinnut turvautua nauraviin nakkeihin ja ranskalaisiin.
tiistai 29. marraskuuta 2011
Mitä voin oppia lapseltani?
Pihlalla on menossa valtava oppimisen kausi. Tai siis uuden oppiminen on todenteolla alkanut ja loppua sille ei varmasti näy.
Tässä lapsen uusien sanojen ja taitojen viidakossa oon välillä pysähtynyt miettimään mitä tuo pieni tytön tyllerö voisi mulle opettaa ja on jo opettanut.
Eilen yksi oppitunti tarjottiin puistoreissulla.
Opetusvälineenä oli kaivo.
Enpä ole aikoihin pysähtynyt katselemaan mitä kaivonkannen alla on ja miten ihmeellinen hökötys se onkaan.
Pihla oli niin innoissaan kun huomasi, että rei'istä näkee alas, missä oli vettä! "Että, että, äiti tattoo!"
Eikä innostus ollut laantua, kun näytin kuinka kaivoon voi pudottaa kiven.
Siinä me sitten kykittiin ja Pihla heitti kiviä kaivoon.
Ja mä mietin, miten ihanaa olisi, jos pystyisi itsekin keskittymään yksinkertaisiin asioihin ja iloihin.
Tässä kiireisessä elämäntyylissä töiden ja kodin välissä sitä tuppaa asettamaan liian suuret tavoitteet vapaa-ajalle ja etenkin sille kuuluisalle "omalle ajalle". Tuntuu, että pitäisi tehdä jotain suurta ja ihmeellistä, jotta "aika ei menisi hukkaan".
Vaikka voisi keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka tekee onnelliseksi.
Kaivonkansia en aio kuitenkaan lähteä ihailemaan, vaan taidan mennä sohvannurkkaan kutomaan villasukkaa. Ihan itselleni.
Tässä lapsen uusien sanojen ja taitojen viidakossa oon välillä pysähtynyt miettimään mitä tuo pieni tytön tyllerö voisi mulle opettaa ja on jo opettanut.
Eilen yksi oppitunti tarjottiin puistoreissulla.
Opetusvälineenä oli kaivo.
Enpä ole aikoihin pysähtynyt katselemaan mitä kaivonkannen alla on ja miten ihmeellinen hökötys se onkaan.
Pihla oli niin innoissaan kun huomasi, että rei'istä näkee alas, missä oli vettä! "Että, että, äiti tattoo!"
Eikä innostus ollut laantua, kun näytin kuinka kaivoon voi pudottaa kiven.
Siinä me sitten kykittiin ja Pihla heitti kiviä kaivoon.
Ja mä mietin, miten ihanaa olisi, jos pystyisi itsekin keskittymään yksinkertaisiin asioihin ja iloihin.
Tässä kiireisessä elämäntyylissä töiden ja kodin välissä sitä tuppaa asettamaan liian suuret tavoitteet vapaa-ajalle ja etenkin sille kuuluisalle "omalle ajalle". Tuntuu, että pitäisi tehdä jotain suurta ja ihmeellistä, jotta "aika ei menisi hukkaan".
Vaikka voisi keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka tekee onnelliseksi.
Kaivonkansia en aio kuitenkaan lähteä ihailemaan, vaan taidan mennä sohvannurkkaan kutomaan villasukkaa. Ihan itselleni.
torstai 24. marraskuuta 2011
Pitsistä tuiketta
Sunnuntain joulumyyjäisiin vien muiden muassa myytäväksi jotain, mistä oon todella ylpeä. Jotain minkä haluan esitellä täälläkin.
Jo yli vuoden kiinteää ruokaa syöneen taaperon vanhempana olen kauhistellut kotiin kertyvien pilttipurkkien määrää. Vaikka Pihla ei koskaan syönyt muuta kuin valmiita hedelmäsoseita, kertyi pienessäkin ajassa tolkuttomat määrät purkkeja. Siitä tuli kova hinku keksiä purkeille jotain hyötykäyttöä. (Koska pelkkä lasikierrätykseen vieminen on niin, no, tylsää :) )
Kauan sitä tulikin mietittyä ja ideoita metsästettyä. Mutta viimein tänä syksynä kolahti: pitsireunus purkille ja tuikku sisään!
Jo yli vuoden kiinteää ruokaa syöneen taaperon vanhempana olen kauhistellut kotiin kertyvien pilttipurkkien määrää. Vaikka Pihla ei koskaan syönyt muuta kuin valmiita hedelmäsoseita, kertyi pienessäkin ajassa tolkuttomat määrät purkkeja. Siitä tuli kova hinku keksiä purkeille jotain hyötykäyttöä. (Koska pelkkä lasikierrätykseen vieminen on niin, no, tylsää :) )
Kauan sitä tulikin mietittyä ja ideoita metsästettyä. Mutta viimein tänä syksynä kolahti: pitsireunus purkille ja tuikku sisään!
Saa nähdä innostuuko kukaan purkeista yhtä paljon kuin minä, jopa niin paljon, että ostaisi sellaisen.
Jos ei, niin onpa ainakin moni oma joululahjapulma ratkaistu ;)
tiistai 22. marraskuuta 2011
Joulumyyjäisiin
Joulu ja käsityöt, jos mitkä, kuuluu yhteen.
Nyt sunnuntaina Tampereen seudulla asuvilla on mahdollisuus päästä mahtaviin käsityömyyjäisiin virittelemään joulufiilistä. Ja katsomaan mua ;)
Itse myyn kortteja ja joitakin virkkaustöitäni. Voit käydä kurkkimassa niitä mai makingsin puolella.
Ei muuta kuin sankoin joukoin paikalle!
perjantai 11. marraskuuta 2011
Pienessä mittakaavassa
Joskus, kun isot asiat ahdistaa, koti on räjähtämispisteessä ja tuntuu, että mikään ei pysy siistinä, on kiva keskittää energia ja siivousvimma pieneen hallittavaan kohteeseen.
Kaappiin.
Siellä kaaos olikin kyllä melkoinen.
Kaappiin.
Siellä kaaos olikin kyllä melkoinen.
Järjestelyinto iski päälle ja kaappi järjestyi.
Miten voikaan tulla niin hyvä fiilis kun saa kaaoksen järjestettyä.
Järjestellessä iski pieni Martha Stewart-hetki, kun innostuin merkkaamaan kaikki laatikot.
Leikkasin tarra-arkista kuvioleikkurilla somat piparireunaiset kuviot ja kirjoitin mitä kussakin laatikossa on.
Luulisi miehenkin löytävän etsimänsä ;)
Seuraava järjestelykohde onkin sitten siivouskaappi. Ja kai jonkun pitäisi pölytkin pyyhkiä.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Kuvavirtaa
1023.
1023 pientä ihmistä. 1023 kertomusta kasvusta. 1023 uutta ilmettä. 1023 ihanuutta.
1023 valokuvaa meidän Pihlasta.
Aika iso määrä. Ja käsittämättömän vaikea päätös siitä, mitä niillä tehdään, toisin sanoen mitkä tilataan paperikuviksi. Ei ollut helppoa. Eikä siihen mennytkään tän kauempaa, sillä nyt vasta tilattiin ensimmäiset kuvat. Pihillä miehellä oli onneksi hyvä motivaattori kuvapalvelun -50% -päivät :)
1023 pientä ihmistä. 1023 kertomusta kasvusta. 1023 uutta ilmettä. 1023 ihanuutta.
1023 valokuvaa meidän Pihlasta.
Aika iso määrä. Ja käsittämättömän vaikea päätös siitä, mitä niillä tehdään, toisin sanoen mitkä tilataan paperikuviksi. Ei ollut helppoa. Eikä siihen mennytkään tän kauempaa, sillä nyt vasta tilattiin ensimmäiset kuvat. Pihillä miehellä oli onneksi hyvä motivaattori kuvapalvelun -50% -päivät :)
Varovasti. Sisältää yhden pienen ihmisen elämän kuvina.
Oon ehdottomasti vannoutunut digikuvien ystävä, kuvaustilanteessa on enemmän kuin mahtavaa, kun kuvien ottamista ei tartte sen enempää miettiä. Ongelmat tuleekin vasta sen jälkeen, siinä jälkikäsittelyvaiheessa. Se, että karsii turhat pois ei edes riitä, vaan niitä pitäisi käsitellä. Meillä onkin tälläkin hetkellä hieman yli 300 kuvaa "keskeneräiset" kansiossa. Kukahan ne jaksaisi laittaa valmiiksi?
No, Pihlan kuvien parissa päästiin kuitenkin niin pitkälle, että 1023 väheni 193:een.
Joukossa on kuvia Pihlasta läpi koko pienen iän, muutamasta minuutista yhteen vuoteen ja seitsemään kuukauteen.
Teki kyllä hurjan tiukkaa tuo karsiminen ja sen päättäminen mitkä kuvat on kivoimpia ja valokuva-albumin "arvoisia".
Se, että kuvat tuli tilattua on toki vasta puolikas työ. Nyt ne pitäisi saada albumiin. Tilasin kuvia tuplanakin, joten omat kuvat on myös vauvakirjaan (mistä myöhemmin lisää). Mutta täysin tyhjä valkoinen albumi odottaa täyttäjäänsä. En tiedä miten ne siihen laittaisin ja mitä kirjoittaisin. Vaiko mitään.
Miten te olette säilöneet lasten kuvia?
Ja nyt kun kuvat on ainakin hetkeksi talletettu, siirtyy pohdinta siihen, miten kaikki ihanat videot saisi jemmaan ja kivasti katseltavaan muotoon.
Tai kuunneltavaan, niin kuin tämä yksi suosikkini, yön pimeydessä iloisesti jokelteleva 2 kk vanha Pihla.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Brändätyt pienokaiset
Muumit on meillä tällä hetkellä todella pop.
Sen lisäksi, että televisiosta katsellaan muumeja (tiedän, olen huono äiti... ;) ), leikkii Pihla erilaisilla muumileluilla ja tykkää kuunnella/laulaa muumilauluja.
Eikä siinä ole mitään vikaa. Olen itsekin oppinut tykkämään näistä valkoisista möykyistä Pihlan innostuksen myötä. (Yritän imeä vaikutteita seesteisestä Muumimammasta, joka vähät välittää pienistä ja pitää pään kylmänä ja perheen tyytyväisenä :) )
Mutta pitääkö Muumeja löytyä ihan joka paikasta?!
Mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä törmää Muumeihin ja tämä haukansilmin varustettu pienokainen bongaa pienimmänkin Muumihahmon ihan mistä vaan. Erilaisia Muumi-tuotteita on käsittämätön määrä. Ja sekös aiheuttaa mukavia hetkiä erinäisissä kaupoissa.
Yritä siinä sitten selittää alle 2-vuotiaalle, miksi jotain Muumi-tavaraa ei saa ja toisen saa. Eniten meillä on aiheuttanut hämmennystä Muumi-keksit, joiden paketti on iloisen houkutteleva. Sitä ei saa, eikä varsinkaan niitä karkkipusseja, mutta Muumin kuvin varustettuja rusinoita saa. Ja heijastinkin ostettiin :)
Tämä Muumi-vallankumous sai miettimään, että mikä ihme tässä jutussa on takana? Muumien kohdalla voisi ajatella, että markkinointia suunnataan myös Muumeista tykkääville aikuisille, mutta monissa muissa paketit ja purnukat suunnitellaan röyhkeästi pientä lasta kiinnostavaksi ja siten vastustamattomaksi.
Onko oikeesti pakko olla Muumin muotoisia keksejä ja Hello Kittyllä vuorattuja karkkipakkauksia, laastareita ja ties mitä?!
Ja mikä pöyristyttävintä, että usein näiden hulppeiden pakkausten sisällä on enemmän tai vähemmän heikkolaatuista tavaraa.
Mä tykkäisin, jos ainakin kaikki herkkupurkit ja karkkipussit olisivat neutraalin värisiä, ilman yhtäkään Muumia tai Hello Kittya.
Toki joissain asioissa iloinen väritys ja tutut hahmot voi toimia apuna. Hampaiden harjaus onnistuu meillä ainakin paremmin kun harjassa on nalle ja hiusten takkujen selvittäminen sujuu mukavasti Muumi-suihkeen avulla, kun sen laiton jälkeen Pihla keskittyy pullon pyörittelyyn ja itse saa harjata takut auki.
Mutta silti: Joku roti!
Röyhkeitä nuo mainosmiehet. Ei mulla muuta :)
Sen lisäksi, että televisiosta katsellaan muumeja (tiedän, olen huono äiti... ;) ), leikkii Pihla erilaisilla muumileluilla ja tykkää kuunnella/laulaa muumilauluja.
Eikä siinä ole mitään vikaa. Olen itsekin oppinut tykkämään näistä valkoisista möykyistä Pihlan innostuksen myötä. (Yritän imeä vaikutteita seesteisestä Muumimammasta, joka vähät välittää pienistä ja pitää pään kylmänä ja perheen tyytyväisenä :) )
Mutta pitääkö Muumeja löytyä ihan joka paikasta?!
Mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä törmää Muumeihin ja tämä haukansilmin varustettu pienokainen bongaa pienimmänkin Muumihahmon ihan mistä vaan. Erilaisia Muumi-tuotteita on käsittämätön määrä. Ja sekös aiheuttaa mukavia hetkiä erinäisissä kaupoissa.
Yritä siinä sitten selittää alle 2-vuotiaalle, miksi jotain Muumi-tavaraa ei saa ja toisen saa. Eniten meillä on aiheuttanut hämmennystä Muumi-keksit, joiden paketti on iloisen houkutteleva. Sitä ei saa, eikä varsinkaan niitä karkkipusseja, mutta Muumin kuvin varustettuja rusinoita saa. Ja heijastinkin ostettiin :)
Tämä Muumi-vallankumous sai miettimään, että mikä ihme tässä jutussa on takana? Muumien kohdalla voisi ajatella, että markkinointia suunnataan myös Muumeista tykkääville aikuisille, mutta monissa muissa paketit ja purnukat suunnitellaan röyhkeästi pientä lasta kiinnostavaksi ja siten vastustamattomaksi.
Onko oikeesti pakko olla Muumin muotoisia keksejä ja Hello Kittyllä vuorattuja karkkipakkauksia, laastareita ja ties mitä?!
Ja mikä pöyristyttävintä, että usein näiden hulppeiden pakkausten sisällä on enemmän tai vähemmän heikkolaatuista tavaraa.
Mä tykkäisin, jos ainakin kaikki herkkupurkit ja karkkipussit olisivat neutraalin värisiä, ilman yhtäkään Muumia tai Hello Kittya.
Toki joissain asioissa iloinen väritys ja tutut hahmot voi toimia apuna. Hampaiden harjaus onnistuu meillä ainakin paremmin kun harjassa on nalle ja hiusten takkujen selvittäminen sujuu mukavasti Muumi-suihkeen avulla, kun sen laiton jälkeen Pihla keskittyy pullon pyörittelyyn ja itse saa harjata takut auki.
Mutta silti: Joku roti!
Röyhkeitä nuo mainosmiehet. Ei mulla muuta :)
Koska en suin surminkaan aio tähän mainostamiseen itse ryhtyä, kuvituksena iloisena illistelevä ja hohottava Pihla.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Sisustuksen uusia tuulia
Koska sitä vauvantuoksuista perheenlisäystä ei ole lähiaikoina tiedossa keskittyy meidän uusien perheenjäsenten hankinta materialistiselle puolelle.
Mutta tämä se kyllä onkin varsin tarpeellinen, odotettu ja erittäin pidetty perheenjäsen. Nimittäin uusi sohva. Ihana 3:n istuttava harmaa Karlstad saapui luoksemme jokin aika sitten, kiitos pihin miehen löytönurkka-retken jälkeen. (Mua viehättää tässä sohvassa erityisesti se, että istuintyynyjä on vain kaksi ja nuo selkänojat on ihanan muhkeita.)
Koska kauan kaivattu harmaa lisä saapui olohuoneeseemme, saan vihdoin siirtyä todenteolla uuteen värimaailmaan, jota on jo hieman enteilleet uudet tyynyt ja kukkapurkin tuunaus.
Keltaisen lisäksi luvassa on turkoosia, jonka ensimmäinen olomuoto on ihanat Urban Outfittersiltä löydetyt kehykset. Toisessa on meidän hääkuva ja toinen saa lähipäivinä jotain erilaista kantaakseen...
Yhdessä harmaan seinän kanssa näistä kolmesta syntyy niin ihana väriyhdistelmä, että olen pakahtua :)
Värit on siis valittu, mutta nyt seuraa viime päivien polttavin pulma: minkä väriset verhot ja tyynyt?
Vaihtoehtoina on joko turkoosit verhot ja vanhat keltaiset tyynyt, tai uudet keltaiset verhot ja uuden turkoosit tyynyt.
Vaihtoehtoja tällä hetkellä verhokankaiksi ovat nämä:
Mutta tämä se kyllä onkin varsin tarpeellinen, odotettu ja erittäin pidetty perheenjäsen. Nimittäin uusi sohva. Ihana 3:n istuttava harmaa Karlstad saapui luoksemme jokin aika sitten, kiitos pihin miehen löytönurkka-retken jälkeen. (Mua viehättää tässä sohvassa erityisesti se, että istuintyynyjä on vain kaksi ja nuo selkänojat on ihanan muhkeita.)
Koska kauan kaivattu harmaa lisä saapui olohuoneeseemme, saan vihdoin siirtyä todenteolla uuteen värimaailmaan, jota on jo hieman enteilleet uudet tyynyt ja kukkapurkin tuunaus.
Keltaisen lisäksi luvassa on turkoosia, jonka ensimmäinen olomuoto on ihanat Urban Outfittersiltä löydetyt kehykset. Toisessa on meidän hääkuva ja toinen saa lähipäivinä jotain erilaista kantaakseen...
Yhdessä harmaan seinän kanssa näistä kolmesta syntyy niin ihana väriyhdistelmä, että olen pakahtua :)
Vaihtoehtoina on joko turkoosit verhot ja vanhat keltaiset tyynyt, tai uudet keltaiset verhot ja uuden turkoosit tyynyt.
Vaihtoehtoja tällä hetkellä verhokankaiksi ovat nämä:
Löytyisi kahta eri turkoosia, (jotka ei kyllä pääse ihan etuihinsa puhelimen kameralla kuvattuna) toinen vaaka- ja toinen pystyraidalla, ja sinapin keltainen ihanuus.
Hirveän vaikea päättää, minkä yhdistelmän valitsisi. Ja mikä oikeasti näyttäisi hyvältä. Siispä Photoshopin uskollisena käyttäjänä päätin testata miltä värit näyttäisivät :) (Joskaan ihan etuihinsa nämä eivät pääse kiitos muovilla ja rappauslaastilla vuoratun ikkunan. Yrittäkää olla katsomatta sitä :) )
Mitäs sanotte?
Olin kyllä melkoisen pettynyt Eurokankaan valikoimaan näissä väreissä, heikoksi jäi saalis. Täytyisi suunnistaa johonkin toiseen kangaskauppaan katsomaan, mutta tunnustaudun tässä melkoisen tietämättömäksi. Onko Tampereella enää mitään muita hyviä kangaskauppoja? Lielahdessa oli ennen Halpala, mutta se lienee ollut manan mailla kauan?!
perjantai 21. lokakuuta 2011
Arvonnan riemua
Arvonta on suoritettu ja voittajat on selvillä!
Suuri kiitos osallistuneille, mahtavaa, että mun vaatimattomat tekoset innostivat teidän monilukuisina liikkeelle.
Arvonnan onnettarena toimi Pihla ja virallisena valvojana Rufus.
Onnetar täydessä vauhdissa.
Seuraavana vuorossa oli sitten korun arvonta.
Tähän osallistujia tulikin huimat 37.
Tästä suorituksesta onnetar oli niin innoissaan, että arvontalippuja tarttui oikein monin kappalein matkaan.
Onneksi ohjeet meni perille ja Pihla valkkasi yhden voittajan, joka on...
Suuri kiitos osallistuneille, mahtavaa, että mun vaatimattomat tekoset innostivat teidän monilukuisina liikkeelle.
Arvonnan onnettarena toimi Pihla ja virallisena valvojana Rufus.
Ensimmäisenä arvottiin myssy.
Osallistujia tämän arvonnassa oli 24.
Onnetar täydessä vauhdissa.
Ja voittaja on....
Heatley!
Seuraavana vuorossa oli sitten korun arvonta.
Tähän osallistujia tulikin huimat 37.
Tästä suorituksesta onnetar oli niin innoissaan, että arvontalippuja tarttui oikein monin kappalein matkaan.
Onneksi ohjeet meni perille ja Pihla valkkasi yhden voittajan, joka on...
K !
Tässä vaiheessa, kun arvonta oli päättänyt päätti virallinen valvoja Rufus yllättää ja valita bonusvoittajan.
Mulla ei ole hajuakaan miten tuo lappu koiran suuhun päätyi, mutta sitä sattumaa käy kiittäminen, sillä päätin palkita tämänkin henkilön. Ja hän on:
Jenna!
Koska arpa oli bonus, saat valita kumman palkinnon haluat, pipon vai korun :)
Suurenmoiset onnittelut kaikille voittajille!
Voittajilta odotan yhteydenottoa sähköpostiin maimakings (at) yahoo . com
K, laita mukaan väri/sävytoiveita munista ja Jenna, kerro mitä haluat palkinnoksi :)
Kiitos vielä kaikille osallistujille!
Mikäli arpaonni ei suosinut ja koru tai myssy kiinnostaa, niin lähetäpä postia niin tehdään kaupat. Koru on 10€ ja myssy 15-20€, koosta riippuen.
torstai 20. lokakuuta 2011
Vielä ehtii...
... osallistua arvontaan!
Ihanan paljon on tullut osallistujia ja ilmeisesti tämän myötä myös uusia lukijoita, kivaa, kiitos ja tervetuloa!
Tämän päivän ajan voit vielä ottaa osaa pesäkorun ja virkatun myssyn arvontoihin.
Klikkaa itsesi arvontaan tästä.
Arvonta suoritetaan tänä iltana tai huomenna aamulla. Palaan asiaan kera voittajan :)
Ihanan paljon on tullut osallistujia ja ilmeisesti tämän myötä myös uusia lukijoita, kivaa, kiitos ja tervetuloa!
Tämän päivän ajan voit vielä ottaa osaa pesäkorun ja virkatun myssyn arvontoihin.
Klikkaa itsesi arvontaan tästä.
Arvonta suoritetaan tänä iltana tai huomenna aamulla. Palaan asiaan kera voittajan :)
maanantai 17. lokakuuta 2011
Sukupuolineutraali(ton) kasvatus
Sukupuolineutraali kasvatus on noussut viime vuosina hirvittävän paljon esille. Se mietitytti mua jo ennen oman lapsen syntymää ja sen jälkeen vielä enemmän. Varsinkin nyt, kun Pihla yhä enemmän alkaa selkeästi osoittaa merkkejä sukupuolisuudesta.
Jos ihan rehellinen oon, niin mun mielestä koko kohkaus asiasta ja jälleen yhden kasvatussuuntauksen keksiminen on liioiteltua ja enemmänkin ongelmia aiheuttavaa.
Itse olen nainen, joka kasvoi pienenä tyttönä hyvin tyttömäisesti, rimpsumekoissa, vaaleanpunaista rakastaen, nukkeleikkien ja barbien keskellä. Enkä koe asiasta minkäänlaista ahdistusta. Leikin myös autoilla kun sille päälle satuin ja rakensin majoja. Puukäsitöistäkin tykkäsin. Ja kalan perkaamisesta erityisesti :) Ja oikeastaan koko ala-asteen mulla oli lyhyt tukka ja monesti mua luultiin pojaksi.
Tämän takia/tästä huolimatta kasvoin mielestäni aivan tavalliseksi, terveellä itsetunnolla ja seksuaalisuudella varustetuksi aikuiseksi.
Ja samalla tavalla haluaisin Pihlan kasvavan. En henkilökohtaisesti näe siinä mitään väärää tai toista alistavaa, että puen lapselleni pinkkiä ja mekkoja. En ymmärrä mitä hallaa teen lapselleni, jos se leikkii nukeilla.
Toisaalta myös autoleikit ovat myös tervetulleita ja varmasti se majakin joskus rakennetaan yhdessä.
Hassusti sukupuolineutraaliuden keskustelu jämähtääkin helposti näihin leikkeihin, joissa kuitenkin suurin osa on täysin sukupuolineutraaleja. Palapelit, piiloleikit, soittimet ja muovailuvahat lienee yhtä "salittuja" molemmille.
Vaatteista vääntäminen menee välillä jopa hulluuden puolelle. Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lapsella on päällä? Mitä vastaan me vanhemmat taistellaan kun solvataan tyttöjen pinkkejä vaatekertoja? Samalla kuitenkin aika monet äiditkin pukeutuu siihen :) Itse puen Pihlalle oikein mielelläni vaaleanpunaista, mutta vastapainoksi myös paljon mustaa, mistä monet tuntuvat kohahtavan. Syyskengätkin on poikien malli kun en halunnut niitä värikkäinä.
Tekemisiä merkittävämmässä asemassa on mielestäni asenteet. Haluaisin, että lapsestani kasvaa ihminen, joka luottaa itseensä ja kykyihinsä, uskaltaa yrittää ja epäonnistua.
Usein sukupuolineutraaliuden yhteydessä puhutaan erityisesti "kiltti tyttö"- ja "reipas poika"-ilmiöistä. Tyttöjä kehutaan kilteiksi ja suloisiksi, poikia reippaiksi rasavilleiksi. Tässä kohtaa huomaankin kyllä olevani himpun verran kallellaan sukupuolineutraaliin suuntaan. Haluaisin omalla esimerkillä näyttää Pihlalle, että tyttö voi/saa olla reipas ja rohkea. Se, millainen luonne ja käytös ihmisellä on ei saisi olla sidonnainen sukupuoleen.
Haluaisinkin antaa Pihlalle mahdollisuuden muokata oma sukupuoli-identiteettinsä sellaiseksi kun se itse haluaa. Biologiaa vastaan mun on turha taistella, sillä jostain sisältä sen on kummuttava, että tyttö hoitaa vauvanukkeja kovalla innolla ilman, että olen yhtään mallia näyttänyt.
Onhan mallioppimisellakin osansa kyllä, tuskin Pihla ihailisi meikkisiveltimiä ja sutisi niillä nassuaan, ilman että olisi niitä mun nähnyt käyttävän.
Toisaalla tyttö kulkee sitten isän perässä "remonttihommissa" ja nakuttaa nauloja ja kokoaa huonekaluja.
Valitkoon näistä sitten sen, mistä tykkää enemmän. Tai vaikka molemmat.
Toisaalta tämä kaikki on hieman vajanaista pohdintaa, sillä nythän kasvatan "kaltaistani", toista tyttöä.
Mietityttää, että onko asiat toisin, jos joskus saan pojan? Miten silloin suhtaudun lapsen sukupuoleen ja sukupuolisuuteen? Vai eroaako se tästä yhtään? Ja seuraako poika esimerkkiä samalla tavalla ja sutii meikit naamaan ja laittaa äidin korut kaulaan?
Kaiken kaikkiaan mua mietittyyää koko sukupuolineutraalissa kasvatuksessa se mistä se kumpuaa? Miksi pitää ottaa niinkin radikaali linja, että ei kerro lapselle ja muille tämän sukupuolta? Miksi pitää saada tyttö leikkimään autoilla ja poika hoivaamaan nukkea?
Ja olenko sittenkin itsekin sukupuolineutraali kasvattaja?
Ajatuksia? Kertokaa mitä mielessä ja muistakaa, että eri mieltäkin saa olla te kaikki reippaat ja rohkeat naiset sekä kiltit, kuuliaiset miehet :)
Jos ihan rehellinen oon, niin mun mielestä koko kohkaus asiasta ja jälleen yhden kasvatussuuntauksen keksiminen on liioiteltua ja enemmänkin ongelmia aiheuttavaa.
Itse olen nainen, joka kasvoi pienenä tyttönä hyvin tyttömäisesti, rimpsumekoissa, vaaleanpunaista rakastaen, nukkeleikkien ja barbien keskellä. Enkä koe asiasta minkäänlaista ahdistusta. Leikin myös autoilla kun sille päälle satuin ja rakensin majoja. Puukäsitöistäkin tykkäsin. Ja kalan perkaamisesta erityisesti :) Ja oikeastaan koko ala-asteen mulla oli lyhyt tukka ja monesti mua luultiin pojaksi.
Tämän takia/tästä huolimatta kasvoin mielestäni aivan tavalliseksi, terveellä itsetunnolla ja seksuaalisuudella varustetuksi aikuiseksi.
Ja samalla tavalla haluaisin Pihlan kasvavan. En henkilökohtaisesti näe siinä mitään väärää tai toista alistavaa, että puen lapselleni pinkkiä ja mekkoja. En ymmärrä mitä hallaa teen lapselleni, jos se leikkii nukeilla.
Toisaalta myös autoleikit ovat myös tervetulleita ja varmasti se majakin joskus rakennetaan yhdessä.
Hassusti sukupuolineutraaliuden keskustelu jämähtääkin helposti näihin leikkeihin, joissa kuitenkin suurin osa on täysin sukupuolineutraaleja. Palapelit, piiloleikit, soittimet ja muovailuvahat lienee yhtä "salittuja" molemmille.
Vaatteista vääntäminen menee välillä jopa hulluuden puolelle. Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lapsella on päällä? Mitä vastaan me vanhemmat taistellaan kun solvataan tyttöjen pinkkejä vaatekertoja? Samalla kuitenkin aika monet äiditkin pukeutuu siihen :) Itse puen Pihlalle oikein mielelläni vaaleanpunaista, mutta vastapainoksi myös paljon mustaa, mistä monet tuntuvat kohahtavan. Syyskengätkin on poikien malli kun en halunnut niitä värikkäinä.
Tekemisiä merkittävämmässä asemassa on mielestäni asenteet. Haluaisin, että lapsestani kasvaa ihminen, joka luottaa itseensä ja kykyihinsä, uskaltaa yrittää ja epäonnistua.
Usein sukupuolineutraaliuden yhteydessä puhutaan erityisesti "kiltti tyttö"- ja "reipas poika"-ilmiöistä. Tyttöjä kehutaan kilteiksi ja suloisiksi, poikia reippaiksi rasavilleiksi. Tässä kohtaa huomaankin kyllä olevani himpun verran kallellaan sukupuolineutraaliin suuntaan. Haluaisin omalla esimerkillä näyttää Pihlalle, että tyttö voi/saa olla reipas ja rohkea. Se, millainen luonne ja käytös ihmisellä on ei saisi olla sidonnainen sukupuoleen.
Haluaisinkin antaa Pihlalle mahdollisuuden muokata oma sukupuoli-identiteettinsä sellaiseksi kun se itse haluaa. Biologiaa vastaan mun on turha taistella, sillä jostain sisältä sen on kummuttava, että tyttö hoitaa vauvanukkeja kovalla innolla ilman, että olen yhtään mallia näyttänyt.
Onhan mallioppimisellakin osansa kyllä, tuskin Pihla ihailisi meikkisiveltimiä ja sutisi niillä nassuaan, ilman että olisi niitä mun nähnyt käyttävän.
Toisaalla tyttö kulkee sitten isän perässä "remonttihommissa" ja nakuttaa nauloja ja kokoaa huonekaluja.
Valitkoon näistä sitten sen, mistä tykkää enemmän. Tai vaikka molemmat.
Toisaalta tämä kaikki on hieman vajanaista pohdintaa, sillä nythän kasvatan "kaltaistani", toista tyttöä.
Mietityttää, että onko asiat toisin, jos joskus saan pojan? Miten silloin suhtaudun lapsen sukupuoleen ja sukupuolisuuteen? Vai eroaako se tästä yhtään? Ja seuraako poika esimerkkiä samalla tavalla ja sutii meikit naamaan ja laittaa äidin korut kaulaan?
Kaiken kaikkiaan mua mietittyyää koko sukupuolineutraalissa kasvatuksessa se mistä se kumpuaa? Miksi pitää ottaa niinkin radikaali linja, että ei kerro lapselle ja muille tämän sukupuolta? Miksi pitää saada tyttö leikkimään autoilla ja poika hoivaamaan nukkea?
Ja olenko sittenkin itsekin sukupuolineutraali kasvattaja?
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Tikun nokassa
Aikaisemmin tuskailemani jauhopeukalon "murtuminen" parantui odotettua nopeammin. Ja odotettua mukavammalla tavalla.
Sain seuraksi ihanaisen Laun, jonka ideasta tämä rupeama lähti. Täytyy todeta, että "great minds think alike", sillä jo pidempään olen haaveillut omista cake popseista, eli kakkutikkareista :)
Idean äiti on Bakerellan Angie, jonka cake popit on niiiin ihania.
Siispä omia oli päästävä tekemään!
Leivontaa tämä touhu ei kylläkään kamalasti sisältänyt, sillä vain valmisteluvaiheessa varsinaisesti leivoin kun pyöräytin yhden red velvet-kakun pohjan. Ja Lau oli leipaissut sokerikakun sekä banaanikakun. Loppu olikin sitten yhtä väkerrystä :)
Ensin piti väkertää täytteet, jossa Lau selätti mut täysin. Omani olivat yksinkertaisuudessaan vaniljalla ja mintulla maustetut voikreemit. Lau väkersi niin Baileys-kreemiä kuin rommikreemiä.
Nämä kreemit sekoitettiin murusteltuun kakkuun ja taikinamössöstä muovattiin pallot.
Ja sitten vuorossa oli itse tikkareiden "kokoaminen" ja koristelu, ehdottomasti työläin ja hauskin osuus.
Tikkareiden lisäksi tehtiin ihan vaan kakkupallojakin, tikkujen vähyydestä ja tikkareiden kokoamisen haasteellisuudesta johtuen.
Sain seuraksi ihanaisen Laun, jonka ideasta tämä rupeama lähti. Täytyy todeta, että "great minds think alike", sillä jo pidempään olen haaveillut omista cake popseista, eli kakkutikkareista :)
Idean äiti on Bakerellan Angie, jonka cake popit on niiiin ihania.
Siispä omia oli päästävä tekemään!
Leivontaa tämä touhu ei kylläkään kamalasti sisältänyt, sillä vain valmisteluvaiheessa varsinaisesti leivoin kun pyöräytin yhden red velvet-kakun pohjan. Ja Lau oli leipaissut sokerikakun sekä banaanikakun. Loppu olikin sitten yhtä väkerrystä :)
Ensin piti väkertää täytteet, jossa Lau selätti mut täysin. Omani olivat yksinkertaisuudessaan vaniljalla ja mintulla maustetut voikreemit. Lau väkersi niin Baileys-kreemiä kuin rommikreemiä.
Nämä kreemit sekoitettiin murusteltuun kakkuun ja taikinamössöstä muovattiin pallot.
Ja sitten vuorossa oli itse tikkareiden "kokoaminen" ja koristelu, ehdottomasti työläin ja hauskin osuus.
Tikkareiden lisäksi tehtiin ihan vaan kakkupallojakin, tikkujen vähyydestä ja tikkareiden kokoamisen haasteellisuudesta johtuen.
Niin pallot kuin tikkaritkin kuorrutettiin suklaalla, minä kaikki valkoisella, Lau osan myös tummalla. Omat suosikkikoristeeni oli ehdottomasti glitter (syötävä tietenkin) ja värjätty valkosuklaa.
Glitteriset ovat red velvet palloja vaniljakreemillä,
mintunvihreällä raidalla koristelin sokerikakku - minttukreemipallot.
Ja eiku syömään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)